Aamu alkaa H:lla.
Hiukan erilainen tarina.
"Ajan mittaan ja saatuani huomattavasti apua Deochilta ja Wilemiltä, tulin juovuksiin. Siitä johtuen kolme opiskelijaa kulki jokseekin epävakaasti takaisin yliopistolle. Katsokaa, miten he kulkevat hieman huojuen. On hiljaista, ja kun kellotorni lyö myöhäisen tasatunnin merkiksi, se ei niinkään riko hiljaisuutta kuin vahvistaa sitä. Sirkatkin kunnioittavat hiljaisuutta. Niiden kutsut ovat kuin huolellisia pistoja hiljaisuuden kudelmassa, melkein liian pieniä nähtäväksi.
Yö on kuin lämmintä samettia heidän ympärillään. Tähdet, pilvettömällä taivaalla hehkuvat timantit, muuttavat tien heidän jalkojensa alla hopeanharmaaksi. Yliopisto ja Imre ovat taiteen ja ymmärryksen keskukset, vahvimmat sivistyksen neljästä kulmakivestä. Tällä tiellä noiden kahsen välissä ei ole kuin vanhoja puita ja pitkää ruohoa taipumassa tuulessa. Yön on villillä tavalla täydellinen, melkein pelottavan kaunis.
Kolme poikaa, yksi tumma, yksi vaalea ja yksi - paremman sanan puutteessa - leiskuva, eivät kiinnitä huomiota yöhön. Ehkä jokin osa heistä tekee niin, mutta he ovat nuoria ja juovuksissa ja kiireisiä sillä he tietävät syvällä sisimässään, etteivät ikinä vanhene tai kuole. He tietävät myös olevansa ystäviä, ja että he jakavat tietyn rakkauden, joka ei koskaan jätä heitä. Pojat tietävät monia muitakin asioita, mutta mikään niistä ei vaikuta yhtä tärkeältä kuin tämä. Ehkä he ovat oikeassa"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti