Hyvä kombo - Ei hyvä kombo

Teatterilaiva 2013

Mustelma kädessä,

osittain rikki menneet sukkahousut,

12 tuntia bussissa,

ei enää ikinä kuivalihaa,

loistavin esitys ikinä,

tax-free,

laurin menetetyt unet,

emmi ja öinen ötökkä,

tilavin ja rauhallisin bussimatka ikinä,

livemusiikki,

todella vahva mojito,

emmi ja huumekoira,

salami, juustot ja villisikamakkara,

kadonnut emmi,

improskaba

pommilaukku,

bussin loistokas insinööri,

käytäville eksyminen,

aamupala,

kiinalais turistit,

laivan valloittavat siivoojat

kiitos ja kumarrus,

sekä anteeksi pyyntö emmille seuraavista kuvista joita oli pakko,

aivan pakko antaa julki.

Sekä pahoittelut kuvien laadusta, koska tämä reissu tuli heitettyä vanhan pokkarikameran kanssa.

 Ensimmäisen pysähdyksen yhdistelmä

Kaksi täysin erillaista laukkua ja kaksi täysin erilaista sisältöä,

samalla ihmisellä.

Ei enää ikinä

Öbaut valloittaa maassa kuin vedessäkin.

(Huomatkaa kuinka loistava kuvateksti)

Kerrankin hytit löytyivät kannelta 8

eikä tarvinnut laskeutua autokannen alapuolelle.

Ja mikä olisikaan parempi paikka kokeilla nykyteinien villitystä punaviinikokista kuin laiva.

Ei hyvä kombo.

4

Junamatka.

Auto hajosi.

Huomenna korjaamolle.

Eilen luultavasti viimeinen terassilonkero, tänä kesänä, tai syksynä, loppu kesä.

Teatterilaiva häämöttää loppuviikosta, mitä tämä tarkoittaa?

Hiusväri, sukkahousut ja irtoripset.

 Intensiivinenpunainen vaiko intensiivinen kirkas punainen,

suuria kysymyksiä.

 Glitterripset vaiko mustat ja tuuheat?

Tässä valitettavasti vaikutti hinta!

Neljä pitkää päivää.

Ei oppi ojaan kaada

Mitä opin tänään?

Opin tänään kuinka vaivaantunut tunnelma tulee, kun kerrot kuollutvauva- vitsin ihmismassalle jotka eivät olleet valmiita siihen.

Opin kuinka ärsyttävää on piirtää valkoista esinettä ikkunalaudalla.

Opin, että närästys oikeasti sattuu.

Opin kuinka ärsyttävää on välillä viettää aikaa lukion käyneiden kanssa.

Opin kuinka paljon surettaa, kun hajoaa auto.

Opin taas kuinka pelottava onkaan tyhjä iso paperi.

Opin kuinka ihanaa onkaan löytää kauan kadoksissa ollut muki, jonka luulit jo menneen roskikseen.

Opin kuinka kiva on nähdä hyviä pikkunäytelmiä kotiteatterilla.

 

Opin kuinka outoa on suunnitella syyskuun alussa  pikkujouluja.

Opin sen, että odotan jo huomenna teatterille tulevia hilluvia lapsia.

 Mökki, vielä ehtii polttaa nuotiota ja tehdä notskileipiä.

Lämmin täysin vapaa viikonloppu.

Sunnuntai oli kakkutäyteistä juhlaa.

Näistä se lähti.

Ja lopuksi hiukan ruotsalais sävytteinen kakku.

Pääsin pitkästäaikaa kokoukseen,

olipa oudolla tavalla mukavaa,

lisää !

Teatterin täyteinen talvi tulossa.

Hyvin kultturellia nyt.

Entä sinulle?

Olin kirjottanu jo kahvitauolla pitkän tekstin minkä ajattelin sitten tänne kirjottaa.

Mutta ei.

Minkätakia pitäisi kirjottaa päivänselvistä ajatuksista?

Joten kysyn.

Mitä sinulle kuuluu?

Niinkin helppo kysymys, mihin törmää joka ikinen päivä.

Sekuntia ennen vastausta mietit oikeasti mitä tällähetkellä tunnet,

mutta tyydyt vastaamaan vain, ihan hyvää.

Ihan

Mitä kätkeytyy tämän aasieläintä muistuttavan sanan taakse?

Nyt tätä pohdiskellen pysyisin vastaamaan rehellisesti.

Minulle kuuluu oikein hyvää, kiitos kysymästä.

Tänään kävellessä oli kaunista.

Sain hyvää palautetta, monen tunnin panoksesta.

Kynä vastaan paperi.

Loistin työhaastattelussa.

Aamulla oli pirteän viileä ilma.

Sain juoda Clipperin mansikkateetä.

Totesin myös kuinka mukava on nukkua.

Minulla on kissoja!

Sekä nyt tuntuu todella hyvältä.

Sisäisesti.

 

Kiitos, minulle kuuluu parempaa kuin ihan hyvää.

Entä sinulle?

Syksy

Pyöräilin pitkästä aikaa kauppaan.

Luontoäiti pilaili hiukan kustannuksellani.

Luultavasti se oli ihan oikein.

Hyvinä aurinkoisina päivinä olen mennyt autolla läheiseen kauppaan,

nyt pyöräilessäni kotia alkoi kaatosade.

Oikein perinteinen syksysade.

Alkaa yllättäen ja isoilla pisaroilla, jatkuen loppupäivän tihkusateena.

Hiuksista vieri isoja pisaroita otsalle ja poskille.

Pyöränrengas halkaisi juuri muodostuneita lammikoita.

Pisarat hakkasivat tiensä läpi villatakista iholle.

Tämähän on siedettävää.

Aika kivaa.

Todella hauskaa.

Pidän sateesta.

Hidastin vauhtia, mutkittelin alamäet ja ajoin kaikista mahdollisista lätäköistä.

Puiden alla sadetta piilossa olevat näyttivät minulle ymmärtävää ja säälivää katsetta,

oli mukavaa vain hymyillä ja näyttää peukkua heille.

 Kotona oli kuitenkin mukava riisua märkä villatakki ja  käpertyä viltin alle.

Keittää pannullinen mustikkamuffinsi teetä sekä paistaa köyhiäritareita kera vanilijajogurtin ja kuningatarhillon.

Luovutin viltin toiselle, lähdin ulos ihmettelemään syksyä.

 

Lopulta löytyi syksy.

Omenapuu, punaiset omenat ja sateesta märät lehdet.

Sekä tummanvioletit luumut.

Asuinalueemme puutarhassa kävelystä ei todellakaan tullut hyvämieli.

Omenapuita on kymmenittäin, ellei jopa sadottain.

Marjapensaita on isot rivit sekä ranta penkerettä koristavat luumupuut.

Mutta miksei näistä pidetä huolta?

Paikka olisi loistava isoine nurmialueineen, omenapuineen, marjoineen ja luumuineen.

Muistokivikin on hautautunut ryteikköön sekä osa marjapensaistakin.

Yhden ihmiset huollettavaksi alue on liian suuri.

Kaikista punaisimmat ja isoimmat omenapuut ovat ulottumattomissa.

Keskellä heinän, oksien ja ylipitkän ruohon.

Luumupuillekkaan ei meinaa päästä ilman viikatetta.

Alue on ollut joskus vuosikymmeniä sitten varmasti kaupungin hienoimpia paikkoja.

Toisin kuin nyt.

Oli surullista nähdä, varsinkin näin syksyisenä sateisena ja harmaana päivänä kuinka hieno puutarha rapistuu vuosi vuodelta pois.

Syksyn merkkejä näkyi omalla takapihalla.

Puutarhakalusteet nököttivät surkeina nipussa vasten seinää.

Päivänvarjo ei ollut enää auki, kukkia ei ollut enää kuin kolme eikä orvokkoja näkynyt missään.

Tuhkakuppi oli tyhjä, terassimatot odottivat oven vieressä viikattuina.

Sisälle tullessa viltti oli saanut lähteä. Onneksi kaikilla ei tule syksyn mukana viltti, villatakki, villasukka pakkoa.

Ensimmäinen herääaikaisin-otaohjeitavastaan-työskentele-ajakotiin-otapäiväunet-nukahdaaikaisin-

viikko on ohi.

Mitä siihen kuului?

Paljon vessapaperia.

Oma paikka ikkunan vierestä,

kahvivuoro 12.30,

lyijykyniä, hiiltä, pensseleitä ja paljon maalia.

Löysin myös kesän aikaisen muistitikun.
Vaikkei se sisällä kuin isoimman näkemäni mansikan, rantaa, ihanat punaiset kynteni ja kakun,
oli se silti kiva kuvia katella ja muistella vasta ollutta kesäteatteria ja sen ympärille rakentunutta kesää.