Missä iässä oppii tuntemaan itsensä läpikotaisin?
Jokainen pystyy sanomaan itsestään hyvät ja huonot puolet- tämmöistä tuntemista en nyt tarkoita, vaan milloin toimii myös näitten mukaan?
Omiin huonoihin puoliin kuuluu asioiden jättäminen viimeiseen mahdolliseen aikaan ennenkuin näiden pitäisi olla valmiina- asioiden jättäminen viimetinkaan.
Ei ollut taas keväällä ensimmäinen kerta, kun yliopistohakujen ennakkotehtäviä tein postilaatikon vieressä juurikun tuli postiauto tätä tyhjentämään. Tai miksi vielä pakkasin pääsykokeisiin tulevia tavaroita tuntia ennen junan lähtöä ja luin ennakkotehtävän kirjaa kyseisessä junassa.
Tässä asiassa tunnen itseni hyvin! Mutta miksen koita ryhdistäytyä tässä? Eikö se olisi helpompaa tehdä asioita ajan kanssa ja olla varma deadlinen lähestyessä.
Mutta tässä tuleekin jutun pointti! Tunnen myös itsestäni sellaisen piirteen, että teen asioita tehokkaammin ja saan parempia ideoita paineen alla. Ideat tulevat helpommin viimeisillä minuuteilla ja niitä on helpompi toteuttaa. Koska on pakko! Tästä seuraa jälleen uusi piirre minussa. Tämä paineen alla toteuttaminen samalla syö minua. En millään kestäisi tälläistä painetta, mutta samalla janoan sitä, koska saan parempaa tulosta ja adrenaliini virtaa. Luulisi, että tuntisin itseni tässä asiassa jo läpikotaisin. Aina kuitenkin tulee uusia asioita ja tilanteita missä pääsee tutkimaan ja kehittämään omaa toimintatapaa.
Hain teatterikorkeakouluun valosuunnittelun koulutusohjelmaan. Jos minä kaksi vuotta takaperin olisin päässyt kakkosvaiheeseen, en varmaan olisi selvinnyt edes rakennuksen pääovesta sisälle. Nyt kuitenkin nautin kaikesta! Neljä päivää tehtäviä, joissa sai toteuttaa itseään ja samalla näyttää mihin minusta oikein on.
Se ilta kun istuin hotellin sohvalla ja odotin milloin julkaistaisiin kolmanteen vaiheeseen päässeiden nimet. Lista josta pomppasi oma nimeni esiin. Puhdasta iloa. Vasta pestyn valkopyykin puhdasta iloa! Viimeisen päivän ryhmätehtävän onnistuminen! Oman henkilöhaastattelun onnistuminen! Yllätyksenä tullut haikea olo, kun viimeinen tehtävä oli suoritettu ja omat tavarat pakattu. Juna matka kotiin.
Vaikkei tänä vuonna opiskeluiden suhteen onnistanut nämä neljä päivää antoivat kyllä kaikkea muuta.
Itsestään varmemman olon, varmuuden siitä että olen oikeasti hyvä. Ja yllätyksen kuinka loppujenlopuksi se harmitti paljon, ettei omaa nimeä näkynyt lopullisella listalla. Ja kuinka siskon rippijuhlissa mielummin vietti enemmän aikaa keittiössä tai istui syrjemmässä kuin vastailisi sukulaisten kysymyksiin.
Pääsitkö kouluun? Mitä teet työksesi nyt? Mitä teet syksyllä? Onko teatterilla vielä töitä?
Enpä tiedä vastauksia vielä kaikkiin kysymyksiin itsekkään eikä se kuulu sinulle ja anna minä vielä itsekkin toivun tästä! Mutta ei, hymyile ota vastaan surulliset henkäykset "Voi ei, etkö päässyt kouluun? Harmi, toinen kerta sitten" - haluatko lisää kahvia?
Tässä taas taas yksi asia jonka tiedän itsestäni. Välitän muitten mielipiteistä itsestäni. Vaikkakin tämän eteen olen tehnyt töitä, joten piste minulle!
Tiedän kuinka tulen suhtautumaan tulevaan teatteriprojektiin. Näytelmä mikä tehtiin jo valmiiksi kevät talvella.
Tunteet tulevat suoraan painekattilasta. Ja tämän tiedän itsestäni, että tässä vaiheessä paineen alla työskentely ei auta. Elämäni rankin näytelmä. Henkisesti ja fyysisesti. Projekti josta olin jättäytynyt kerran pois ja miettinyt jättäytymistä useasti. Projekti joka ei tuntunut hyvältä työstää oman työn kannalta. Nyt se pitäisi käynnistää uudelleen syksyllä, tehdä pienet muutokset ja korjaukset, antaa lopputulos yleiseölle. Pitäisikö nyt ryhdistäytyä ja tehdä kaikki hoitamattomat asiat ajoissa, eikä syksyn kiireessä?
Tässä taas uusi fakta minusta. Loppujen lopuksi olen epävarma ja pieni perfektionisti omissa töissäni. Eli ensi-illan lähestyessä käydään pääni sisällä suuria kamppailuja ja nähdään kauheita unia. Tätä asiaa saa vielä oppia tuntemaan itsessäni vielä pitkään!
Nyt toivon ja lupaan ettei tule taas puolenvuoden luovia miettimis taukoja kirjoittamisen suhteen.
Onnea vielä sisko !
Kesän ensimmäisistä auringonsäteistä tapellaan !
Ihana kummityttö sai nimen !
Juhannus vietettiin sateessa ja miun osalta 38 kuumeessa sairaslomalla kotona.
