sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Muuttoja takana ja taas yksi edessä

Ensimmäinen kaappi,
viisi hyllyä,
yksi pieni yläkaappai,
ovat tyhjiä.
Muutto alkoi.

Vajaa kaksi viikkoa aikaa tyhjentää jokainen kaappi ja nurkka.

Yleensä meijän muutot on hoidettu kahdesta kolmeen päivään.
Nyt saatin asuntovirheestä ruhtinaaliset viikko lisäaikaa muuttaa (+ eikä tarvitse maksaa kahta vuokramaksua päällekkäin). Viikko tuleekin hyvin tarpeeseen. Kaikki tekstiilit pitää pestä, sohva, sänky ja matot.
Äih !


Savonlinnan syysalet katsastettiin eilen ja aamupäivän lopputulos oli hyvin monta vaate-ja kenkäkassia.
Poistulomatkalla mentiin Punkaharju luonnonsuojelualueen läpi. 
Rantaviiva näytti vielä niin kesäiseltä ja osa puista kantoi vihreitä lehtiä.
Samaan aikaan vesi oli kuitenkin jäisenkylmää ja tuuli pöllytti puista irronneita keltaisia lehtiä.
Piti kiristää villahuivia tiukemmin kaulalle, kaivaa ostoskasseista uudet lapaset käsiin ja todeta, ettei kesä tästä enää ponnista uuteen loistoonsa.






keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Väripäiväkirja


Eilen improiltiin etelä-karjalassa improliigan merkeissä.
Ja voitto kotiin !



Oli mukava seura pitkästäaikaa kuinka joukkueet oikeasti kehittyivät kokoajan.
Uusia ihastuttavia ja hauskoja tekniikoita tuli illanmittaan haasteitten ja tehtävien muodossa.
Sekä plussana koko illan ajan jokainen ryhmä oli erittäin kuvauksellinen, vauhdikkaista improista sai loistavia otoksia.


Saatin vajaa viikko sitten koululta viikon kestävä tehtävä. 
Väripäiväkirja.
Aluksi en oikee tienny mitä mieltä tästä pitäis olla?
Kuinka tän toteuttais?
Kerronko värien mukaan päivän tunteista ja tuntemuksista?
Kerronko värien avulla tarinan, vaiko
teenkö päiväkirjan niinkin konkreettisesti kuin mitä värejä näen päivän mittaan?
 Ensimmäiset päivät oli hankalia, tyhjä paperi killui iltaisin sohvalla ja katsoi minua syyttävin katsein.
Nyt tänään huomasin, että ootan iltaa ja sitä kuinka pastelliliitu murenee paperille.
 Aattelin myös, että tätä voisi jatkaa pidemmällekkin kuin viikon päähän.
Hyvin terapeuttista ja rentouttavaa.
 Olisi myös jännä kuulla miten esimerkiksi väriterapeutti tulkitsisi näitä päiviä.
Ensimmäinen päivä alkoi hyvin värikkäänä ja väririkkaana taidenäyttelyn ansiosta.
 
 





Näyttelystä tarttui mukaan muutama otos hienoimmista teoiksista.







Onneksi oli näyttely, koska ilman sitä päivä olisi näyttänyt hyvin harmaalta.



Huominen aamu alkaa kello 10.00 hometarkastajan saapuessa paikalle.
Se olis taas muutto edessä.
Uusi asunto onneksi löydetty ja melkein viereiseltä kadulta.
Kivitalo vaihtuu puutaloon.
Toivottavasti tarkastajalta ei tule kauheaa lopputulosta, sänky ja sohva (ja kaikki muutkin huonekalut) olisi mukava pitää mukana muutossa,vaikkakin oma ja kisujen terveys on ensisijaisena.


Tämmösen kuvan olin myös varannu tän kirjotuksen kuvakansioon, mutten muista enää mitään aasinsiltaa tälle kuvalle. 
Silti voi huomata kuinka kesäinen olo tästä tulee.
Taisin pestä autoa.

torstai 3. lokakuuta 2013

Poloinen



Nostan käteni ilmaan.
Viittaan sen merkiksi, että olen paikalla.
Olen paikalla, enkä ole enää kipeä.

Loppuviikko meni sängynpohjalla maatessa sekä sarjojen tuijottelussa.
Nyt vihdoin kuume on laskenut ja tuntuu, että saan henkeä.
Kurkku ei tunnu kaktukselta eikä tarvitse rampata kaupassa ostamassa kurkkukarkkeja.

Syksy tekee loppuaan, kaikki lehdet ovat jo tippuneet ja joulu tekee tuloaan.


Joulun odotus on virallisesti alkanut kohdallani. 
Ensimmäiset joululaulut kuuntelin jo viimeviikolla, ave maria ja tonttu laulettu useampaan kertaan läpi.
 Kaupasta löydetty ensimmäiset joulukoristeet ja perinteinen helsinginmatka varattu kalenterista , joten miksen saisi käydä jo nyt odottamaan?
Eipä tässä loka-marraskuussa ole muuta odoteltavaa.


Viimeset pari päivää on saanu tapella oikein kunnolla.
Auto.
Onko miunkin auto-onni näin huono.
Eikö riitä, että saman katon alla elää vaan yksi huonoauto-onninen vai pitääkö niitä olla nyt kaks?

Vielä syksyn alussa olin onnellinen valkoisen polon omistaja, nyt olen vihreän polon omistaja.


 Upeaa lähteä huomenna uudella kokemattomalla autolla kuskaamaan muita pidemmän matkan päähän.
Hiukan jännittää, pakko myöntää.
Pelkääjän puolen ovessa ei ole kuorta ja ikkuna on kiilattu pönkällä ylös.
Moottorissa vikaa ja radio paukkuu millon mitenkin.
Toivottavasti ei jätä tienvarteen.

Sekä toivotaan, että Immeksi ristitty uusi auto jaksaa ja palvelee vielä pitkään, polosen väistettyä tieltä.


Luulin, että tällein tapahtuu vain tuhkimossa.



Manu joutu suurempaakin suurempaan pulmaan eräänä iltana. 
Pitkään temusi takin kanssa kunnes kuului surullinen uikaus ja nenä pilkisti takin hihasta.



Huomista taidenäyttelyä odottaessa.