Duunari

Vappu on perinteisesti työväen juhlapäivä. Eli duunarien juhla.
Mikä on duunari? Wikipedia antoi minulle seuraavat sanat: työläinen, työntekijä, fyysistä työtä suorittava. Ajatuskuvion voi esittää niin, että duunarien mielestä 'vain teollisuustyö on oikeaa työtä, ei ne insinöörit muuta kuin suunnittele.'
Voiko näitä soveltaa nykyiseen yhteiskuntaamme?
Tämä herätti mielenkiintoni, kun työmatkalla kuuntelin kyseisestä asiasta tulevaa ohjelmaa.
Mikä on nyky-yhteiskuntamme duunari ja mitkä olisivat näitä duunarin töitä?

Todella moni kuuntelija oli sitä mieltä, että suuria tunteja tekevä ja pieni palkkainen on nykypäivän duunari. Suomen kommunistisenpuoleen johtaja JP Väisänen kommentoi, että vappu on työväenliikkeen suurin protesti porvaripolitiikkaa vastaan. Kaikkien työvaenliikkeiden perusmotiivi pitäisi olla palkkojen korottaminen ja työajan vähentäminen.
Pitääkö tämä vielä paikkansa?
Olisihan se ihan mukava saada korkeaa palkkaa mahdollisimman vähällä työllä, mutta eikö se ole vähän itsekkäästi ajateltu? Tai jos tekee pitkää päivää keskivertoa pienemmällä palkalla niin ainakin siitä pitäisi saada jotain etuja. Eikö näitä ehtoja pitäsis ajaa nykypäivänä enemmän?

Ammattiliitoilta kysyttiin miten he määrittelevät nykypäivän suomen duunarin.
Tälle liställe pääsi mm. siivoojat, perus- ja lähihoitajat sekä kaupankassa. Työväenhistoriaa tutkinut professori antoi myös nykypäivän stereotyyppisen esimerkin duunarista joka kuuluu seuraavasti:
alipalkattu, osa-aikainen, naistyöntekijä.
Olenko minä nykypäivän duunari? Siinä autoa ajaessa juuri työpäivän lopettaneena ainoa vastaukseni tähän kysymykseen oli, kyllä. Pystyn vastaamaan tähän rehellisesti, että kyllä. Olen nykypäivän kriteerit saavuttanut duunari. Saavutan myös wikiedian antamat kriteerit. Voin sanoa itseäni työntekijäksi ja fyysistätyötä tekeväksi. Ylen mukaan esimerkiksi tänäpäivänä ei voisi paperityöläisiä sanoa duunareiksi, koska he saavat korkeaa palkkaa. Mutta eikö paperityöläiset ole hyvä esimerkki siitä kuinka työväki yhdistyvät ja kokoavat voimansa ja pystyvät saavuttamaan etuja ja parempia palkkoja? Lauantailisä! Tämän ovat paperityöläiset saavuttaneet ja tämä on voimassa vielä tänäkinpäivänä. Eli kiitosta vaan, tuleepi minunkin tilille muutama ropo lisää lauantaisin.
Aina vappuisin nousee keskustelut työväestä ja duunareista, mutta silti kaikki lukion käyneet pistävät sen kellastuneen ja pölyttyneen lakkinsa päähän, miksi? Eivätkö he näitten kaikkien puheitten jälkeen vaan kruunaa itsensä sillä, etteivät ole "duunareita" ? Ei hätää sillä tähänkin oli wikipedialla minulle vastaus. Vappu ylioppilaiden juhlapäivänä on tullut Suomeen ruotsista.
Helsinkiin muuttaneen yliopiston ylioppilaat alkoivat pian kokoontua vuosittain toukokuun 1. päivänä nykyiseen kaisaniemen puistoon  juhlistamaan Catharina Whallundin syntymäpäivää.
Eli tästäkö on lähtöisin se, että laitetaan juhlinnan mukaan lakki päähän ja siinä sivussa, myös lakitetaan patsas? Jos olisin lakkini saanut niin luultavasti en sitä vappuna päähäni pistäisi.
Entäpä haalarikansa? Eiväthän hekään periaatteessa ole ''duunareita'' koska insinööreinä saavat liikaa palkka, että pääsisivät mukaan tähän kategoriaan. Vai ajatellaanko tässä sitä työn määrää, että saavutetaan tuo titteli? Vai ovatko opiskelijat tilapäisduunareita, koska joutuvat siinä opiskelun lomassa tekemään tätä duunarikategoriaan kuuluvaa työtä?

Minä kuitenkin saisin hyvällä omallatunnolla juhlia vappua sillä olenhan "alipalkattu, osa-aikainen, naistyöntekijä" mutta ei. Tänä vappuna teen töitä 18 tuntia. Hyvä minä duunari! Ja hyvää vappua kaikille, olen palannut!

Kumisaappaat

Ostin viime tiistaina kumisaappaat.

Oliivinvihreät.

Muistan edelliset kumisaappaani. Silloin oli vielä euromarket. Mustat nokian kumisaappaat,

vihasin niitä. Vihasin ylipäätänsä kumisaappaita. Ne ovat isoja, rumia ja kömpelöitä. Mielestäni ne suurentivat jalkojani ainankin kahdella numerolla. Toivoin, ettei tulisi sadekelejä. Äiti pakotti laittamaan ne jalkaan. Minua hävetti ja inhotti.

Odotin innolla, että saisin laittaa uudet saappaani jalkaan. Vielä kotipihalla kiersin automaattisesti kaikki lammikot. Teatterin pihalla ajoin tutulle parkkipaikalle. Avasin oven ja huomasin, että edessäni möllötti suuri kurainen vesilammikko, voi ei! Pitäisikö koittaa hypätä sen yli? Nostin jalkani ulos autosta, minullahan on kumisaappaat. Iskin jalkani voimalla keskelle lätäkköä! Voi mikä riemu. Ensimmäiset kymmenen minuuttia leikin yksinäni pihalla pomppien lätäköistä toiseen. Kunnes oli aika vaihtaa roolia ohjaajaan ja ottaa vastaan syksyn uudet aloittelijat.

Viimeisimmän vapaapäivän koitin tsempata itseäni suureen koitokseen. Seuraavat kaksi viikkoa tulisi olemaan vaikeat töissä. Ensimmäisen työvuoron alkaessa radiosta soi kappale, jonka kertosäkeessä laulettiin ”Anna minun olla kotikissa verkkareissa” jopa radiosta tiedettiin miltä minusta tuntui. Kaiken kruunasi, että sama kappale soi työvuoron viimeisellä puolellatunnilla. 

                                          Viimeinen yö mentiikin pelkän banaanin voimin.

Viime yö oli helpotus, viimeinen työvuoro yöputkesta ja yksi rankkaviikko takana!

Aamulla on hienoa ajaa kotiin. On viileää, hiukan kylmä. Parkkipaikalla näkyy oma tuttu auto, jonka ikkunat ovat huurussa. Aamuaurinko on juuri nousemassa horisontissa. Pelloilla leijailee usvan kudelma. Ei vastaliikenneettä. Vain minä. Ei radiota, hiljaisuus. Ainoastaan renkaitten äänet tiessä. Oma hiekkatie, tutut kuopat ja koti. Aamuaurinko on noussut jo korkeammalle. Niin korkealle, että se paistaa yläkerran verhottomasta ikkunasta. Säteet heijastuvat takaseinälle ja siitä minun kasvoilleni. Hyvää yötä.

 

Johdattanut

Matka.
 Metri, metrejä, kilometrejä,  kaupunkeja, maita.
Matka menneisyyteen, matka tulevaan.

Oma matka, matkansa päättäneeseen.

On hurjaa miten joitain, eläviä, elottomia, ihmisiä, esineitä tai tässä tapauksessa laiva
vain hylätään.
On nähtävissä pitkät käytävät ja hienot hytit. Nyt kuitenkin vain muisto menneestä.
Rikottu keulabaari ja miljoonat lasinsirpaleet, toisivatko ne onnea?
Ei tarvitse kuin sulkea silmänsä niin näkee kauniin aurinkokannen ja kädessä viinilasin. Kesätuuli puhaltaisi kasvoille ja heiluttaisi hiuksia. Nyt korviin kantautuu aavemainen laivan narina ja laiva kallistuu taas hiukan enemmän vedenpinnan alle.
Aika oli hhidastunut ja laivan matka lopussa. Oma matkani jatkui samalla, kun jalat osuivat laiturille.

Puuvuoristoradan tuoksu, jännitys, pitkä matka jonon hänniltä. Hetken hurmos ja uudestaan.
Oma matkani oli kirinyt paljon noista hetkistä tähän päivään. Jono oli pitkä, hyvin pitkä. Huono olo ja päätä särkee. Hetken hurmos ja lepotauko. Matka kotiin ja lepoa.

Ensi-ilta päivän jännitys ja levottomuus ennen kesäteatterin lavalle nousua. Puuteri aivastutti ja hiuslakka kovetti koppuraksi hiukset. Lavasteista kurkkiminen, kuinka ppaljon on yleisöä? Onko rekvisiitta paikoillaan ja onko mikki päällä? Matkani on johdattanut minut katsomoon vihkon ja kynän kanssa. Esityksen edetessä kirjoitan ja analysoin näkemääni.

Sinä itse

Missä iässä oppii tuntemaan itsensä läpikotaisin?

Jokainen  pystyy sanomaan itsestään hyvät ja huonot puolet- tämmöistä tuntemista en nyt tarkoita, vaan milloin toimii myös näitten mukaan?

Omiin huonoihin puoliin kuuluu asioiden jättäminen viimeiseen mahdolliseen aikaan ennenkuin näiden pitäisi olla valmiina- asioiden jättäminen viimetinkaan.

Ei ollut taas keväällä ensimmäinen kerta, kun yliopistohakujen ennakkotehtäviä tein postilaatikon vieressä juurikun tuli postiauto tätä tyhjentämään. Tai miksi vielä pakkasin pääsykokeisiin tulevia tavaroita tuntia ennen junan lähtöä ja luin ennakkotehtävän kirjaa kyseisessä junassa.

Tässä asiassa tunnen itseni hyvin! Mutta miksen koita ryhdistäytyä tässä?  Eikö se olisi helpompaa tehdä asioita ajan kanssa ja olla varma deadlinen lähestyessä.

Mutta tässä tuleekin jutun pointti! Tunnen myös itsestäni sellaisen piirteen, että teen asioita tehokkaammin ja saan parempia ideoita paineen alla. Ideat tulevat helpommin viimeisillä minuuteilla ja niitä on helpompi toteuttaa. Koska on pakko! Tästä seuraa jälleen uusi piirre minussa. Tämä paineen alla toteuttaminen samalla syö minua. En millään kestäisi tälläistä painetta, mutta samalla janoan sitä, koska saan parempaa tulosta ja adrenaliini virtaa. Luulisi, että tuntisin itseni tässä asiassa jo läpikotaisin. Aina kuitenkin tulee uusia asioita ja tilanteita missä pääsee tutkimaan ja kehittämään omaa toimintatapaa. 

 Keväällä löysin taas uusia puolia itsestäni.
Hain teatterikorkeakouluun valosuunnittelun koulutusohjelmaan. Jos minä kaksi vuotta takaperin olisin päässyt kakkosvaiheeseen, en varmaan olisi selvinnyt edes rakennuksen pääovesta sisälle. Nyt kuitenkin nautin kaikesta! Neljä päivää tehtäviä, joissa sai toteuttaa itseään ja samalla näyttää mihin minusta oikein on.
Se ilta kun istuin hotellin sohvalla ja odotin milloin julkaistaisiin kolmanteen vaiheeseen päässeiden nimet. Lista josta pomppasi oma nimeni esiin. Puhdasta iloa. Vasta pestyn valkopyykin puhdasta iloa! Viimeisen päivän ryhmätehtävän onnistuminen! Oman henkilöhaastattelun onnistuminen! Yllätyksenä tullut haikea olo, kun viimeinen tehtävä oli suoritettu ja omat tavarat pakattu. Juna matka kotiin.
Vaikkei tänä vuonna opiskeluiden suhteen onnistanut nämä neljä päivää antoivat kyllä kaikkea muuta.
Itsestään varmemman olon, varmuuden siitä että olen oikeasti hyvä.  Ja yllätyksen kuinka loppujenlopuksi se harmitti paljon, ettei omaa nimeä näkynyt lopullisella listalla. Ja kuinka siskon rippijuhlissa mielummin vietti enemmän aikaa keittiössä tai istui syrjemmässä kuin vastailisi sukulaisten kysymyksiin.
Pääsitkö kouluun? Mitä teet työksesi nyt? Mitä teet syksyllä? Onko teatterilla vielä töitä?
Enpä tiedä vastauksia vielä kaikkiin kysymyksiin itsekkään eikä se kuulu sinulle ja anna minä vielä itsekkin toivun tästä! Mutta ei, hymyile ota vastaan surulliset henkäykset "Voi ei, etkö päässyt kouluun? Harmi, toinen kerta sitten" - haluatko lisää kahvia?

Tässä taas taas yksi asia jonka tiedän itsestäni. Välitän muitten mielipiteistä itsestäni. Vaikkakin tämän eteen olen tehnyt töitä, joten piste minulle!

Tiedän kuinka tulen suhtautumaan tulevaan teatteriprojektiin. Näytelmä mikä tehtiin jo valmiiksi kevät talvella.

Tunteet tulevat suoraan painekattilasta. Ja tämän tiedän itsestäni, että tässä vaiheessä paineen alla työskentely ei auta. Elämäni rankin näytelmä. Henkisesti ja fyysisesti. Projekti josta olin jättäytynyt kerran pois ja miettinyt jättäytymistä useasti. Projekti joka ei tuntunut hyvältä työstää oman työn kannalta. Nyt se pitäisi käynnistää uudelleen syksyllä, tehdä pienet muutokset ja korjaukset, antaa lopputulos yleiseölle. Pitäisikö nyt ryhdistäytyä ja tehdä kaikki hoitamattomat asiat ajoissa, eikä syksyn kiireessä?

Tässä taas uusi fakta minusta. Loppujen lopuksi olen epävarma ja pieni perfektionisti omissa töissäni. Eli ensi-illan lähestyessä käydään pääni sisällä suuria kamppailuja ja nähdään kauheita unia. Tätä asiaa saa vielä oppia tuntemaan itsessäni vielä pitkään!

Nyt toivon ja lupaan ettei tule taas puolenvuoden luovia miettimis taukoja kirjoittamisen suhteen. 

Onnea vielä sisko !

Kesän ensimmäisistä auringonsäteistä tapellaan !

Ihana kummityttö sai nimen !

Juhannus vietettiin sateessa ja miun osalta 38 kuumeessa sairaslomalla kotona.

Pieni loma

Ensi-ilta onnistuneena takanapäin.

Jännitys on kaikista tarttuvin tauti, mikä ystävänpäivänä teatterilla koettiin.

Kuumeflunssat jäi kirkkaasti kakkoseksi.

Ohjaaja toi nätin kukkakimpun kotiin.

Teatterilta on ollu nyt vajaa viikko taukoa ja mieli tekisi takaisin valopöydän taakse.

Tekee mieli sitä tunnetta, kun on tunti enään esityksen alkuun ja kaikki alkuvalmistelut on omalta osalta valmiit, pieni jännitys nousee kun kuulee yleisön puhetta naulakoiden luonta.

Alku lämmittely alkaa ja ensimmäinen valotilanne käynnistetään, yleisö valuu istumaan katsomoon. Vielä ehtii hakea teekupposen jos juoksee.

Täysin teatteritonta viikkoa ei silti pystynyt pitämään.

Tiistai-ilta kulutettiin kaupunginteatterilla vanhoja tuttuja moikkaamassa.

Sekä oli vain kiva katsoa näytöstä.

Ilman, että tiesi siitä mitään.

Pysty vaan seuraamaan.

 

 

Tämä aamu aloitettiinkin ruttulandiasta.

Parin päivän talokoiravahtikoulutaksi-pesti.

Harmiksi unta ei suotu miulle enää neljän jälkeen.

Kisut vinku ympäri taloa ja ruttu kömpi peiton päälle kuorsaamaan.

Mitäs sitten tehdään ku aamupala on syöty, teet keitetty ja kello on vasta puoli kuusi?

Onneksi päivällä ehti torkkua sohvalla kun väsymys sitten iski.

Onneen kuului myös ilta hyvän ruuan ja leffojen parissa.

Huominen otetaan levon kannalta ja virittäydytään illan näytökseen.

Ah, niin ihana Rautainen Ruusu sanapari.

Kontrapunkti.

 Vaikka se tarkoittaakin ainoastaan kahden melodian sulassa sovussa soimista,

kuvaa tämä päivääni hyvin.

Täysin sen merkityksessä.

Vapaapäivä on kulunut hyvin neljää yhtyettä/artistia kuunnellessa.

 Joiden musiikkia en lähtisi heti ensimmäisenä sekoittamaan.

 

Tämän päivän tunnelmaan se on kuitenkin ollut nappivalinta.

Sairaana sohvan nurkassa,

näytelmänkuvien muokkaamiseen

ja koulutöiden luonnosteluun.

 

 

Björk 

Björkin musiikista voi havaita vaikutteita mm. popista, alternative rockista, jazzista, ambientista, elektorinesta, klassisesta, folkiesta ja trip hopista

(Wikipedia)

 

 Dropkick Murphys

Kelttipunk, punk rock, folk rock

(Wikipedia)

Jake Bugg

indie rock, indie folk, blues

(Wikipedia)

Bob Marley

Reggae, roots reggae

(Wikipedia) 

Oon kovasti tuijotellu tänään peiliä ja miettinyt,

pitäiskö tänään oikeasti tehä jotain?

Kun kerran on oikeen vapaa ilta.

Järjestellä, pestä pyykkiä vai lähteä kävelylle?

Loppujenlopuksi olen suonut itselleni rauhallisen sairaslomapäivän.

Sitäpaitsi en mie olis jaksanu kyllä tehä mitään, kuume olis vaan noussu.

Mikä siinä on kun on kipeänä kotona mielellisesti iskee järkyttävä pakkosaadatehdäjotain- piikki.

Vaikkei sängyn pohjalata minnekkään pääse ja saisi rauhassa leppäillä, mieli käy ylikierroksilla.

Mieleen on iskostunut eteisenoveen kiinnitetyn postikortin sanoma.

Törmäsin myös netin ihmeellisessä maailmassa seuraavaan kuvaan.

Vastaus hämmensi suuresti.

Ollaanko myö ihmiset vaan niin helposti arvattavia, että luonteen piirteitä voidaan arvioida värien ja muotojoen perusteella ja tässä kuvassa ne oli puettu ovien muotoon.

4. Olet vanha sielu ja osaat toisinaan olla hiukan ylidramaattinenkin. Olet erittäin taiteellinen ja haluat ilmaista itseäsi kirjoittamalla, musiikin avulla tai muun taiteen avulla. Voit olla hyvin avoin ja ystävällinen, mutta myös salaperäinen ja yksityisyyttäsi arvostava. Ympärilläsi on usein suojamuuri ja pidät omat ongelmasi ja ajatuksesi itselläsi. Vaikka toisinaan tuntuu, ettei sinua ymmärretä, kannattaa itsensä paljastaa muille, sillä muut ottavat sinusta ilomielin senkin puolen vastaan.

Vahvana kakkosena tuli

7. Nautit yksinkertaisista asioista ja sinulla on aina tärkeitä asioita tehtävänä. Olet erittäin tunteellinen ja välität muista löytäen aina aikaa muille. Perhe ja ystävät ovat sinulle äärimmäisen tärkeitä ja tekisit heidän eteensä mitä hyvänsä. Muiden asettaminen itsensä edelle tekee kuitenkin elämästä turhan turvallista ja tylsää. Miten voit rikastuttaa juuri omaa elämääsi? Vaikka olisitkin äiti, lapsi, vaimo, työntekijä olet myös ainoa sinä. On täysin hyväksyttävää haluta asioita ja muutoksia vain itsellesi.

 Päivän jännittävät hetket.

Eletään muutenkin jännittäviä hetkiä.

Vaikea kuvitella, että kuvan hetkestä ollaan päästy tähän hetkeen.

 Viikko ensi-iltaan.

Eilen sain tehtyä valo-ohjelman loppuun.

Helpotus.

Ootan innollaa niitten vastaanottoa.

(ja näköjään ootan mahottomia, hah millon olis huomattu tai arvioitu näytelmän valoja)

Koska luultavasti kuulen kommenttia, että nyt kyllä ei näkyny kunnolla kasvoja tai oli aika hämärää.

Kyseessä on murha mysteeri ja mielikuvani oli paljon varjoja, jyrkkiä kulmia sekä hiukan sarjakuvamaisuutta.

Ja näitten takana seison.