maanantai 22. heinäkuuta 2013

Koti-ikävä

Neljä esitystä jäljellä.
Noin öbaut kahdeksan tuntia vielä esitystä jäljellä.
Vasta tänään viidenneksi viimoisessa esityksessä tuli vihdoin tämä tuttuakin tutumpi olo, että tämä esitys on nyt taidettu jo nähdä.
Onneksi toinen näytelmä kipuaa jo lavalle, valloittaaksen yleisön ja näyttämön.
Tämänhetkiseen päivä rutiiniin on taas lisätty rakastettu editointi. 
Ehtihän siitä pitää lomaa jopa reilu viikon verran.


Torstaisessa eläinlääkärissä sai helpottua, ettei meijän karkuria vaivaa mikään vakava. Tassu ei ollut murtunut, vaikka sitä vähän pelättiin. Hampaat tallella ja nenä ehjänä.
Meillä hoidossa olevien kisujen kanssa sitä mellastettaisiin yöt ja päivät.


Miultakin unet vähissä, kun jo toista kertaa yökylässä oleva nuoriavuton kisu potee koti-ikäväänsä huutaen ja mouruten. VanhaaRouvaa taas ei meijän kisut siedä ollenkaan, pakko seurata joka paikkaan ja ahdistella selkä nurkkaan. 
koita siinä nukkua.


 Viime yökin meni osittain valvoessa, isäntää kotiin odotellessa.
Samalla tuli pohdittua muutosta.
Jospa pääsisi helpommalla järjestämällä koko kämppä uusiksi, kuin muuttamalla.
Vaikkakin entistä asuntoa tulikin samalla suurempaakin suurempi ikävä.
Eteisen lasista nurkausta, marjapuuron väristä jakajatilaa, olohuoneen ikkunalautaa, suurta keittiötä ja sen tuoksua.
Siispä tekemistä riittää, että tästäkin huoneistosta tulisi yhtä mukava.

Mistä saisi puisialavoja?
Entä kuinka paljon tiilet maksavat?
Vaiko saisiko niitä ihanvain jostain?
Haluan eroon pihlajanvärisistä hyllyköistä, lopullisesti!


maanantai 15. heinäkuuta 2013

Tapahtumantyhjyyttä

Kesä, viimeiset kuluneet viikot. Tapahtumantyhjyyttä.

BB-viikko ja roskaruoka.
Seuraavan viikon kasvissosekeitto ja salaatti!


Rankkasateita




Sateista huolimatta harjoituksia, lisää harjoituksia ja näytöksiä.


Niin rankkoja harjoituksia, että meinataan katkaista sormia kattotuulettimessa.
 Ensi-ilta, välikaronkka,
Lipunmyyntiä, piuha ongelmia.
Puolivälissä.

Ikkunaan lentänyt lintunen.

Harjoiutuksien jälkeen kotona odottavat, suurta ikävää poteneet kisut.


Possun poikasia



 Savonlinna, Oopperajuhlat, muikut, Line to desing by Jukka Rintala -näyttely, mansikkalörtsy, mekka





Loppukesä ja alkusyksy onkin varattu jo viidelle miehelle.


Loppuillan jännäri. Tieto, että kisu on karannut hoitopaikan ikkunasta kolmannestakerroksesta jysähti vasten kasvoja monen tuhannenkilon voimalla. Etsimisen ja melkein toivon loppuminen, suurisuru keskellä pusikkoa vilkaan autotien ja junaradan välissä pelotti. Pelotti paljon.

Viimeisenä toivona vilkaisu ja viheltely naapurin kymmenensenttiä aukiolevan autotallin ovenraosta toi sykähdyttävän helpotuksen. Tuttu vieno maukaisu. Likainen, väsynyt, säikähtänyt ja nälkäinen kissa maukaisee uudestaan ja kömpii lähemmäs ovea. Kaikki näyttää olevan kunnossa. Sydän nousee kurkkuun ja onnen huokaisu.


Kotiin päästyä mahatäynnä oli hyvä käydä sikeään uneen. Melkein kaksi vuorokautta oli raukka pelännyt ja ollut ilman ruokaa.

Huomenna parempi päivä ja eläinlääkärin tarkastus.
Sekä kunnon pesu.