Kellokoneisto

Lomasta kaksi päivää jälellä.

Aloitin uhkarohkean projektin.

Suursiivouksen.

Voi arvata mihin meni loput lomapäivät.

Sain muumiseinän taas isommaksi.

Yöllä on hyvä vasaroida seinää.

Siistiä kotia päätin juhlistaa leipomalla ja käyttämällä loput karkkivärit.

Kyllä niitä uskals syödäkkii. Iha kaurakekseiltä tais maistua.

Vaikka lopputulos näytti ihan pinaattiletuilta.

Aamulla herätessä oli raaka paluu arkeen.

Pakkas tuuli vasten kasvoja kävellä tassuttelin urheasti töihin.

Nyt on jo yhden viikon nähnyt ja kuullut pelkästään kelloja.

Sama jatkui myös tänään.

Koko työ on pelkkää kelloa.

Asustetaan puolet päivästä kellokoneistossa.

Kasvetaan viisareihin kiinni.

Menu

Viikonloppu

ja 

vapaata.

Mitenkä sitä muuten juhlistaisi kuin tekemällä ruokaa.

Kissat kantokoppaan ja marsmatkaan valloittamaan uusia alueita.

Kissatki tajus heti tän valloittamis idean.

Susu ymmärs vallata puoliksi sohvan,

sekä myöhemmin ainoan lattiatyynyn.

Manu päätti tyytyä valtaamaan lattia tasolta kohdan jossa varmasti käveltäisiin kokoajan.

Neiti päätti kokeilla myöhemmin miltä tuntuu vaatekaapin hyllyt.

Lämpimien vaatekasojen keskellä.

Vieraskoreita juu...

Päivän menu koostui ...

.... Alkupaloina toimivat etanat sekä tuore patonki

 

Söin elämäni ensimmäisen etanan.

Samallainen tunne kun sienissä.

Maku on todella hyvä, mutta koostumus niin järkyttävä ettei sitä haluaisi syödä.

Mutta hyvää oli.

... Pääruokana toimi Wieninleike.

Ensimmäinen kerta kun muuten söin tätäkin.

Ainakin muistaakseni?

Ja hyvää oli.

Täyttävää.

Ehkä liiankin täyttävää?

...Jälkiruuan viraa toimitti kunnon ruokalepo,

tee, kaurakeksit sekä suklaahippukakku paahdettuna.

Näin yhteenvetona loistava tapa viettää vapaapäivää.

Sekä loistavia uutisia huomenna odottaa siivouspäivä!

-25°C

Aivoissa on 10-15 miljardia hermosolua, jokainen yhtä monimutkainen kuin tietokone.

Hermosolu voi ottaa vastaan, omaksua, tallentaa, käsitellä ja lähettää tietoa

kymmenien vuosien ajan 200 miljoonaa bittiä sekunnissa.

Ulkona on kylmä.

Kun toinen toista rakastaa ei haittaa vaikka pakastaa.

Ikävä

Lattialle kannettiin iso kori täynnä hattuja, kaulahuiveja, isoja villaisiatumppuja sekä kulahtaneita nahkarukkasia. Paikalle ryntää ihmisröykkiö, innoissaan painaen jokaista hattua vuorotellen päähänsä.

Identiteetit vaihtuvat silmänräpäyksessä, aina uuden hatun myötä.

Tavallinen työpäivä. Sellasia hahmoja tänään, huomenna onkin jo uuet.

Tänää oon seurannu pelkästään kuuden ihmisen työskentelyä ja heidän vuorovaikutusta toistensa kanssa.

Osa onnistuu sekä jotkut epäonnistuvat täysin. Ainakin näin ulkopuolisin silmin nähden.

On hiljanen käveri joa hoitaa omat asiansa ja tarkkailee muita. Sekä porukan vanhin ketä kunnioitettaan. Porukan pelle, naurattaja, tunnelman keventäjä.

Ryhmän realisti.

Sekä hän jota kukaan ei ota tosissaan. Ketä kukaan ei jaksaisi kuunnella ja vaikka kukaan ei kuuntelisi eipä se tuota kaveria edes haittaisi.

Periaatteessa mie vaan istun koko päivän, mutta loppujenlopuks oon aina todella väsyny.

Siun pitää huomioida aivan kaikki mitä muut tekee, että sie pysyt itse kärryillä sekä pystyt tekemään oman työn.

Eli tupla työ. 

Miten muut tekee oman työnsä niin sen jälkeen tiiät miten teet oman työn.

Kissat on vaativia otuksia.

Kuinka hyö tekee kaikkensa, jos haluavat ruokaa.

Kuinka hyö tulee lempiohjelman aikana telkkarin eteen, maukuu niin kauan että saavat huomioita.

Jos lopettaa keskenkaiken silityksen saa kokea mitä tuimimman katseen. Vaadin lisää.

Miksen minä nyt, tälläsekunnilla pääse tuon suljetun oven toisellepuolelle.

Tai kun siulla on kiire ja etsit housuja, löydät ne makuuhuoneen sängyltä. Kissa makaa housujesi päällä sellainen ilme naamallaan, että uskallappas ottaa nää tarvitsemasi housut just nyt miun alta.

Onneks kuitenkin kaikki tuo vaatiminen ja kiukkuuminen palkitaan.

On mukava herätä aamulla tai melkein aina siihen kuinka kissa purisee vieressä.

On mukava kun kissa pomppaa syliin ja nukahtaa siihen.

On mukavaa kun kissa tulee lohduttamaan jos on suru.

On mukavaa tulla kotiin kun pieni maukuja on ovella vastassa.

On mukavaa kun kissa nukkuu tuossa vieressä kehräten kun kirjoitan tätä tekstiä.

Katoin tossa toissapäivänä animaation Rio.

Miulle tuli todella kova ikävä.

Eikä tullu unikaan ihan normaalisti.

Vaikkakin hyvä animaatio olikin.

Muttakun miullakin on ollu tuommonen hetki niikun kuvassa.

Ei ole enää.

Joten ikävähän siinä tuli.

 

Miun pieni poika.

Miun oma ikävä.

Korvapuusti

Avain ranteeseen kieritettynä tallustan ylös puisia- valkoisia portaita, joita reunustaa harmaa kaide.

Avaan raskaan korkean mustan palo-oven. Se narahtaa.

Lisää portaita. Punaisia. Kokolattiamatolla päälystettyjä.

Ei ketään. Olen ensimmäisenä paikalla. Jännittää.

Kiipeän lisää portaita. Täytän vedenkeittimen, istun alas ja avaan päivän lehden.

Kokous alkaa mihin rynnistimme myöhässä.

Kaksi korvapuustia. Tahmaisia kanelimöykkyjä.

Perjantaina heräsin kymmenen jälkeen. Ihanliian aikaisin. Reilu viisi tuntia unta.

En avannut telkkaria, miten olisin normaalisti tehnyt muiden vielä nukkuessa.

Vaan etsin eteisen laatikko vyörystä lukulasini, sytytin kaksi kynttilää ja aloin lukemaan.

Ei väsyttänyt, ei särkenyt päätä. Kirja ahmaisi minut mukaansa.

Keskeytin ainoastaan keittämään keittoa.

Viimeisiä lukuja ahmiessa iski raivo.

Puhdas kiukkuitkuraivo.

Kirjassa tapahtui täsmälleen samallatavalla kuinka miulle itellee kävi. Aluksi olin innoissani tekstistä kuinka siinä kuvailtiin tapahtunutta täsmälleen samalla tavalla miten olisin sitä itsekkin kuvaillut. Kunnes tapahtui täysin raivostuttava prinsessa loppu. Miksei tällein käy koskaan myös meille lukijoille. Aina yhä uudestaan ja uudestaan luetaan itseämme koskettavia asioita ja huomataan kun toiset pärjää paremmin ja löytävät ratkaisut jokaiseen ongelmaan. Kuinka paha voitetaan, unelmat toteutuvat ja kaikki elävät onnellisina elämänsä loppuun asti. Loppu. 

En ole varmasti ensimmäinen enkä viimeinen kuka valittaa liian onnellisista prinsessa lopuista, mutta ketäpä ei välillä raivostuttaisi tarinat jotka viittaavat omaan samankaltaiseen elämään kuin kirjan henkilöillä, erona kuitenkin kirjan prinsessaloppu.

Vanhat kunnon Grimmin sadut olisivat täynnä loistavia lopetuksia ihan milletahansa tarinalle.

Välttämättä aivan kaikissa lopetuksissa ei tarvitsisi repiä itseään kappaleiksi niinkuin Rumpelstilzchenissä eli tittelintuuressa tehtiin.

Oon aina tykänny Grimmin saduista, mutta vasta tänään miulle tuli uutisena se etteivät veljekset itse ole keksineet satuja vaan muokanneet niitä kansantarinoiden pohjalta.

Punahilkkakin alkuperäiseltä versioltaan on kaikkea muuta kuin mukava satu jota lapsille luetaan iltasatuna.

Punahilkkaa kerrottiin aiemmin tyttönä joka söi vahingossa isoäidinsä lihaa. Riisuutuu sitten häpeän johdosta ja juoksee metsään jossa viettelee ja myy itseäänsä sudelle.

Veljekset muokkasivat satuja kuitenkin opettavaiseen versioon. Hyvä niin.

Aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Suunnitelmien hajottua palasiksi saattaa se tukea kuitenkin jotain toista suunnitelmaa.

Lauantaina pukeuduin nätisti ja ripustin korvaan oikein roikkuvat korut.

Alku oli vaikeaa eikä kokonaan jäinen ja kylmä auto auttanut tilannetta.

Juhlittiin uuden huoneiston saapumista tuttavapiiriin. Eli oli tuparilauantai.

Asuntoa ehdittiin juhlia parituntia ennenkuin asunnonhaltijalla tuli nukkumaanmenoaika.

Toinen nukkui ja muille iski kerralla kamala nälkä.

Jatkettiin juhlimista.

Nukkumaan menijästä huolimatta...

...kunnes tajuttiin lähteä muualle. Keltaistentalojen kylälle.

Joten kuinka tämän suunnitelman epäonnistuminen auttoi toista suunnitelmaa?

Noh,  miun oli tarkotus lähteä tupareista yöllä ajelemaan maalle päin eli juhliminen olisi jäänyt pienemmälle alalle. Nyt kun juhlat olikin ohi jo parissa tunnissa eipä haitannut ollenkaan aikainen poistuminen.

Meillä jatkettiin erilaisten pelien seurassa. 

Yöllä ajellessa tehtiin liiankin läheistä tuttavuutta kahden hirven kanssa.

Kuinka aloittaa suunnittelu niin, että suunnitelma on tehokas muttei vie liikaa aikaa että sen pystyisi toteuttamaan mahdollisimman nopeasti?

Tutut lavasteet

Aamu alkaa L:llä

Litra maitoa,

neljä kananmunaa,

sopivasti vehnäjauhoja,

hyppysellinen vanilijasokeria,

ripaus suolaa ja

rapean kullanruskean pinnan saamiseksi sokeria.

24 virkattua neliötä.

10 vihreää

14 punaista,

neliötä.

Sekä yksi kiinnostunut apulainen.

Kissat lomailivat nelisen päivää maalla ja latailivat akkuja joulun jäljeltä.

Maanantaina alkoi työt.

Tuntuu hassulta ja turvalliselta kun kasataan toissa syksyn näytelmää.

Tutut lavasteet,

tutut näyttelijät,

tutut laulut

ja 

silti niin erilaista.

Fondueyllätys

Aamu alkaa U:lla

Uusi aamu.

Ensimmäiset tunnit.

Ensimmäinen päivä.

Sitä ennen viimeinen.

Vuosi 2013.

Taas 12 kuukautta.

Taas 52 viikkoa.

Taas 365 päivää.

Näistä numeroista muodostuu meidän seuraava vuosi.

Käyttäkää siis nämä kaikki numerot viisaasti. 

Tai niin viisaaksi kuin katsotte tarpeen olevan.

Uudenvuoden aattona kun mie juoksin kaupoissa vielä

 kisut osasivat ottaa ainaki iha rauhallisesti.

Siskot löysivät taas toisensa pitkän ajan jälkeen.

Jos ikkunalaudalla on vaatteita niin sillo mikäänmuu paikka ei ole yhtä mukava.

Aatto yllätti.

Edellisenä iltana se vasta iski.

Onko huomenna vielä kaupat auki?

Mitä meiltä puuttuu? 

Kaikki.

Aattoaamu alkoi aamu kymmeneltä.

Ninni soittaa, että ovat ulko-ovellani noin viidessä minuutissa.

Kauppaanhan se oli mentävä. 

Ja ne oli täynnä!

Ihmisiä enemmä kaupoilla ku jouluna.

Välissä piti käydä ostamassa kengät.

Vanhat meni siinä tohinassa rikki.

Neljännessä kaupassa ei kirjaimellisesti mahtunut kääntymään väen paljouden takia.

Rakettien osto oli huutokauppaa.

Lyhyimmät hautautuivat ihmismassan keskelle.

Kädet ylhäällä huudan apua kun paikkaani jonosta jyrätään.

Lopulta parkkipaikalta selviydyttyä ja Laurin päästyä töistä pystyi istahtamaan alas ja rauhoittua.

Juoda kuppi teetä.

Portailla odotti tervetuloa lyhty.

Sekä sisällä odottaisi pitkään odotettua leivinuunissa paistettua kinkkua

Mutta

Voi miksi?

Tähtisadetikut pelastavat aina.

Pelattiin saunottiin ja odotettiin kellon lähestyessä kahtatoista.

Päästäisiin ampumaan raketteja.

Kaikki selvittiin hengissä eikä keltään puuttunut raajoja eikä näköä lähtenyt.

Pelattiin ja syötiin vähän lisää jonka jälkeen illan odotetuin.

Juustofondue.

Päivällä kaupassa kuitenkin tehtiin suuri virhe.

Meistä tuli laiskoja ja päätettiin ostaa valmis juustofondue - pussi.

Opittiin.

Seuraavan kerran tehdään alusta loppuun itse.

Nyt odotan, että alkaa arki.