Autiotalo ja grilli

 Viikko sitten maanantaina presentaation kunniaksi ostetut ruusut on pysyny

 kauniina vielä tähän päiväänkin.

 Tän päivän pituus on tuntunu ylipitkältä. Tuntuu kui siinä olis kolme jaksoa.

Aamulla olin vielä asentoitunu tekemään töitä teatterilla pitkän päivän.

Työmatkalla tietenkin kävin vähä istumassa ikkunapöydässä ja miettimässä, kirjoittelemassa erilaisia tarinoita kahdesta erilaisesta tilanteesta: marsuilusta sekä 'kuin peura ajovaloissa' - näistä tarinoista pystyy lukemaan sitten myöhemmin lisää, kunnes saan tämän suuren ja loistavan tutkielman valmiiksi ja sehän vaatii toisen hetken ikkunapöydässä.
Kahvireissulla kävin myös ostamassa kahta erilaista kartokia, tussin ja liimaa. Eli kutsukorttien teko on virallisesti aloitettu. Ja vielä hyvissäajoin. Miulla on jopa viikko aikaa tehä näitä kutsuja. Ehkä oon sittekin oppinu jotai tästä viimetingassa- teemasta.

Teatterilla hypittiinkin pitkästä aikaa varjojen maailmassa.Viimeisimmästä valojen rakennuksesta on melkei puolvuotta. Tuntupas oudolta hypätä editointiohjelmien takanta miettimään oikeita varjojen kulmia, kalvojen sävyeroja ja linjojen numerointia.

Ja sitten yhtäkkiä työpäivä oliki ohi. Luulin aluks, että onpas nopeasti menny päivä mut eihän myö loppujenlopuks oltukkaa paikalla ku reilu kaks tunti. No vappuloma alkokin päivää aikasemmin. Päivän ensimmäinen osa oli kirjoitettu.

Kotimatkalla huomasin meijän kotikadulla jotain uutta.

Halkeama. Edellisille roudan tekemille kuopillekkaan oo tehty vielä mitään ja nyt tiellä komeilee kohtalaisen iso ja syvä halkeama. Pitää painaa tää muistiin enneku lähtee pyörällä liikkumaan.

Päivällä ahkeroitiin kutsukorttien parissa. Kissat autto todella paljon roskien levittämisessä ympäri taloa.

Liima loppu kesken ja saatiin noin puolet kutsuista valmiiksi. Tekemisen puutteessa lähdin siivoamaan takaterassia. Onpahan mukavampi alottaa grillikausi.

Siinä tasannetta lakastessa huomasin kuinka karu meijän takapiha on näin heti lumien sulattua pois. Kesän viimeset pitkät heinät on elottomia ja takertuneet portaisiin. Pensaisiin ja puihin ei ole tullu vielä minkään näköstä lehden alkua. Aidasta on rapissu maalipois. Eikä kukan kukkaa missään. Eikä värejä. Takaapäin meijän talo näytti ihan autiotalolta. Joten mikä olisikaan parempi päivä ottaa mustavalkokuvia.

Takapihalla hetken myllättyä päätinkin lähteä kameran kanssa pienelle kävelyretkelle. 

Oli hienoa tajuta asuvansa tämmösessä ympäristössä missä voit olla kosken rantakivetyksellä melkein kotiovi näkösällä ja samalla kuitenkin viidentoista minuutin kävelymatkan päästä keskustasta.

Metsäretki oli päivän toinen osa. Jalat kipeenä kaikesta rämpimisestä ja portaitten kävelemisestä kolmasosa vaihtukin ihan lennossa. Kotiovelle päästyä ehin vaihtamaan kengät niin lähettiinki kauppaan ja sitä kautta päästiikin kavereille avaamaan grillikautta.

Ainut mitä jäin kaipaamaan oli halloumjuusto. Onneks sitä saapi huomenna grillattua kun pyyhitään pölyt omasta pikku grillistämme ja toivotamme hänelle hyvän paluun uuteen kesään. 

Huomenna on vappu ja kesä virallisesti saanut luvan aloittaa kesäkauden.

Kevät

Tämä on vuodenaika talven ja kesän välissä. Vanhan tähtitieteellisen määritelmän mukaan pohjoisen pallonpuoliskolla tämän katsotaan alkavan kevätpäiväntasauksena 20. tai 21. maaliskuuta ja päättyvän kesäpäivänseisauksena 21. tai 22. kesäkuuta.

Tämä on suomen oikukkain vuodenaika.

Suomessa tälle on myös meteorologinen eli terminenkuvaelma.Tämä on vuoden alkupuoliskon aika, jolloin vuorokauden keskilämpötila on 0 °C:n ja 10 °C:n välillä.

 Sipulikukat työntyvät esiin mullasta ja kurkoittelevat kohti aurinkoa.

KEVÄT.

Lähettiin manun kanssa ettimään tätä termistäkevättä ja sen tuomia merkkejä.

Lämpötila oli jo kohonnut reilusti plussan puolelle, joten manukin uskalsi temmeltää pihalla ihan kunnolla. Hihnan toisessa päässä oli jo vaikeeta pysyä perässä.

 Manu löysi ojasta leskenlehtiä.

Eikä missääntapauksessa jäänyt ihastelemaan kukkia vaan ryntäsi oikopäätä syömään näitä.

Meijän kirjahyllyprojekti eteni jo siihen vaiheeseen, että sain vihdoin vallattua omille kirjoille sen iki-ikioman hyllyn.

Tämä metrin pitune laudanpätkä on kyllä ihan kärkipäässä ylpeydenaiheista. Yllätyin itekkin miten paljo oonkaa haalinu kirjoja tässä viimesen parinvuoden aikana. Yksinään asuessa miun kirjahylly koostu parista hassusta kirjasta. Nyt niitä on jo iha useempi kymmen !

Eilen vihdoin ja viimein varmistui lupa valmistua !

Aamulla siis kohti joensuuta ja Outokumpua.

Automatkan verran suurta jännitystä kello 11.30 alkavaa presentaatiota kohtaan.

Suunnitelmiin ei kuitenkaan kuulunut ajaa aurinkolasien päälle, tai ei myö niitten päälle ajettu vaan naapurin rouva.

Eilen klo.12.00 varmistui valmistuminen!

Media-assistentti, Audiovisuaalisenviestinnän perustutkinto, teatteri- ja esitystekniikka.

Kiitän.

Nyt kohti hetkeä jolloin saan todistuksen käteen ja pääsee juhlimaan tätä.

 Presentaation jälkeen aurinko tuntui paistavan kuumemmin ja kirkaammiin.

Miulle kesä alkoi sillo lopullisesti, ulkona pystyi istumaan paljasjaloin.

Rutullekkin tuli ihan kuuma kun paistateltiin päivää.

Kotiin päästyä miuta ootti kissa ikkunoiden välissä.

Onneks oli kuulemma justiisa sinne vasta joutunu.

Kiitos Kaunis

Kaikki onkin jo valmista.

Kaikki.

Painat lähetä - nappia sähköpostissa ja kivi sydämeltä tippuu vaa ykskaks pois.

Semmosista tunteista pitäis varottaa etukäteen.

Tuntuu kuinka ootki yhtäkkiä pelkkää heliumia ja ilokaasua.

Voin alottaa kevään ja kesän kunnolla.
Talven näytelmäkin loppu, the end.

Paras tapa kevään aloittamisessa on ostaa läjä ilmapalloja.

Oman ja kissojen mieliksi.

Ensimmäiset kesäteatterin harkat, kesä lähti käyntiin kerralla.

Kaks käsikirjotusta oottaa kunnollista lukemista ja paneutumista olohuoneen pöydällä.

Ja se tuntuu uskomattoman hyvältä.

Kevääseen kuuluu myös iso läjä multaa ja uudet lenkkeilykengät.
Lopputyöahdistustyöstämis puuhissa menetin kaksi pientä taimen alkua.
Yksi päätti vain kasvunsa ja kissa vei matkoilleen toisen.

Onneksi vihannekset kukkii. Onpaha hyvä syy käyvä kattomassa torilla kukkia.

Miun uusin hyväystävä, aamujen pelastaja
Paras hankinta pitkään aikaan, kiitos äiti.

Kevääseen kuuluu myös tuoreappelsiinimehu.
Sekä teatterifestivaalien palaverit.

Lehen lukemine on jo vaikeeta, minkälaista se olikaan tehä lopputyötä?
Ohjelappusia löytyy vieläkin oudoista paikoista.

Nyt kesä jo kovaa vauhtia tulossa eikä miulla huolenhäivääkään, asiat tuppaa hoitumaan,
keskityn nyt myös enemmä kirjottamaa, kiitos kaunis.
Nukun kauneusuneni, koska huomenna töitä tehdään muumimamman kanssa.

Mufasa

Sota alkoi odotettua aikaisemmin ja nopeammin.

Se pääsi yllättämään.

Aluksi taustajoukkoja oli apuna.

Sotajoukot kuitenkin haavoittuivat heti alku metreillä.

Ensimmäinen sotasankari maassa.

Tuska.

Epätoivo.

Itku.

Enkö voitakkaan?

Enkö olekkaan voittamaton?

Monen teepannullisen voimin koitettiin nousta sotahevosen selkään ja lähestyä vihollista viekkaasti takakautta.

Ranskan sotajoukot apuna. 

Ranskalaisiaviivoja sinkoili sinne tänne,

mutta vihollinen oli liian viekas.

Kaksi haavoittunutta sotilasta!

Lopulta pyydettiin apua ruttulandiasta.

Työ jatkui ja jatkui.

Kahdeksan tuntia.

Olo tuntui Mufasalta.

Onneksi kissat saivat pääsiäisensä.

Päärynävartalo

...Ihaa, joka on ystäväni, on kadottanut häntänsä. Ja hän on ruvennut murjottamaan. Voisitko ystävällisesti neuvoa minulle miten löytäisin sen?

Kahden viikon mittainen puolieristäytyminen.

Aina kun haluat saavuttaa jotain,

pidä silmäsi auki, keskity ja

tiedä tarkalleen mitä haluat.

Kukaan ei pääse tavoitteeseensa suljetuin silmin.

Ensimmäisen viikon jokainen aamu alkoi oman työpisteen pystyttämisellä.

Kaikki tarvitsemasi tavarat ympyrään lattialle jonka keskipisteeseen möngit loppupäiväksi.

 

Onneksi loppuviikon sain kokea hetken ylellisyyttä tuolin avuin.

Elämässä voi kokea tappioita muttei kärsimystä.

Todellinen soturi tietää,

että taistelun hävittyäänkin hän on parantanut miekkailutaitoaan.

Seuraavassa kamppailussa hän on taitavampi.

Koko viikon ajan miulla oli oma pienisoturi mukana sodassa aikaa vastaan. 

Päivän taukoa vietettiin rohkaisemalla soturia.

Päivä ja askel kerrallaan päästiin joka kerta pidemmälle.

Ilmaa haistellen ja varovasti kuullostellen pienensoturin tassut kohtasivat jään ja lumen.

 

Se oli jännää.....

.....ja lopulta uskomattoman hauskaa!

Hyvään taisteluun me tarvitsemme apua.

Me tarvitsemme ystäviä, ja kun he eivät ole lähellä,

meidän on tehtävä yksinäisyydestä tärkein aseemme. 

Lopulta sota aikaa vastaan voitettiin. Seitsemän taulua ja yksi tulevaisuuden polku avoinna.

Toista puolieristäytymisen viikkoa ollaan vietetty kipeänä sängynpohjalla jälleen pikkusoturi apuna.

Ehkäpä tää viikko on kaikille lepoa ja toipumista edellisviikon sodasta nimeltä aika.

Toipumista tarvitaankin, koska kohta alkaa toinen sota nimeltä opinnäytetyönkirjallinenosa

johon tarvitaan paljon pieniäsotureita turvaamaan selustaa.

Tästälähin joka kevät ihmettelen miksen tehnyt tätä jo aikaisemmin?

Sekä pystyn suosittelemaan sitä jokaiselle, aivan jokaiselle.

Siinä näkee alustaloppuun oman kädenjäljen ja lopulta siitä jäljestä pystyy nauttimaan.

Tai miksei siitä voisi nauttia kokoajan.

Muistan sen lapsuudesta kun ilmoitettiin ettei tänään tarvitsekkaan mennä kouluun vaan olisi keskellä viikkoa vapaapäivä.

Tai se kun alkoi kesäloma ja astui koulunkynnyksen ylitse, näki kuinka kenkä pamahtaa vasten kuumaa asfalttia, nostaa katseen ylös ja näkee auringon.

Tämmösen huuman sain vasta kokea.

Ensimmäisen kerran laitoin kesän kukat ja herneet kasvamaan.

Saan kasvattaa takaterassille ihan omat kukat!

Saan pilkkoa kesäsalaattiin tai suoraan grilliin ruohosipulia, oma kasvattamaa ruohosipulia.

En muistanukkaa kuinka kivaa oli kaivaa multapussia tai kaivaa siemenille koloa multaan.

Voi ihastella kuinka kukat kasvavat ja muistella kuinka räntäsateessa käveli kauppaan ostamaan siemeniä.

 Mutta entäs se tunne kun aamulla heräät ja lähdet kastelemaan tulevia taimia ja näet kuinka ne ovat käyneet itämään.

On tavaroita mitkä on hävinny ja niitä ei oikeasti löydä. On jo todennut ne löytämättömiksi.

Kunnes yhtäkkiä vuosien päästä ne tuleekin vastaan.

Eihän siinä voi olla ku ilone.

Ja miettiä miksei sitä täältä koskaan oo ettiny, kunnes muistaa että heidän etsiminen lopetettiin jo vuosi sitten.

Löysin kauaskadonneet kahdet verhot ja tyynyliinoja.

Verhojen löytäminen innosti miuta tutkimaan puoliksi pudonnutta verhotankoa joka on odottanu korjaamista jo reiulut puolivuotta.

Ilokseni ja vihakseni huomasin, että verhotangon olisi voinut vain nostaa paikoilleen eikä seinässä olevasta reijästä olisi pitänyt välittää.

Mitä siis tapahtui silloiselle verhotangolle?

Vastaus on yksinkertainen ja melkein itsestäänselvyys.

Kissa.

Nyt meillä on ollut reilupuolivuotta yksi verhoton ikkuna.

Tietenkin se ikkuna mikä on ainut talossa muihin taloihin päin.

Sekä tietenkin juuri makuhuoneen ikkuna.

Nyt sain verhot ja vielä kadoksissa olevat verhot ikkunaan.

Enää ei tarvitse naapureiden katsoa kuinka ripustan pyykkejä tai juoksen iltaisin nopeasti sänkyyn tai hiivin iltaisin vessaan tai kuinka aamuisin römyän hädissäni vaatekaapilla. Eikä naapureilla ole enää suoraa näkymään keittiöön, vessaan tai tv-huoneeseen.

Enää naapurit eivät pysty vakoilemaan meidän elämää enkä minä enää heidän. Ainakaan mitenkään huomaamattomasti. Verhon heilahdus näkyy liian selvästi.

Nyt tähän loppuun maailman paras päärynävartalo malli.