Satama.
Mikä olisikaan parempi paikka hetken rauhoittua ja hengittää. Pitää silmiä kiinni ja kuunnella kuinka laineet iskeytyvät aallonmurtajaan ja ajautuvat siitä rantakivetykselle.
Istuin rantakivellä ja katselin aallonmurtajalla istuvaa kalastajaa.
Hän istui pitkään hiljaa ja paikallaan.
Laittoi ongen hetkeksi maahan, veti myssyään syvemmälle päähän ja jatkoi kalastamista.
Aivan kuin Grimminsadussa, kalastaja ja hänen vaimonsa.
Tarina kalastajasta, taikakampelasta ja ahneasta vaimosta.
Tarina siitä, kuinka mikään ei riitä.
Tarina siitä kuinka halutaan aina lisää, eikä osata tyytyä siihen mitä on jo.
Miun univelka korjattiinkin puhtaalla työnteolla.
En oo nukkunu näin makeasti kuin edelliset pari päivää.
Eikä muuttokaan ärsytä niin paljon.
Eikä iske epäoivo, kun kävelee ulko-ovesta sisälle.
Jopa ootan jo maanantaina alkavaa uutta kurssia.
Mikä siis olisikaan parempaa, kun virkistää itseään kunnon aherruksella ja puurtamisella?
Työllä, josta osaa nauttia.
Nenäpäivän hyväntekeväisyysottelu.
Reilu 15 tuntia jäällä liukastelua ja pitkiä päiviä.
Hyvin nukutun yön jälkeen on mukava katsoa hömppäleffoja ja tehdä pino lettuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti