Edelliset aamun teehetket, välipalahetket ja iltateehetket ovat oleet luksusta.
Keittiönpöydän ääressä, edessä vinopino aku ankkoja.
Tälläisistä hetkistä on vierähtänyt tovi.
Nyt saa taas nauttia, tunnit vierähtävät hetkessä ja tee kupissa kylmenee, mutta vanhat aku ankat ei jätä kylmäksi.
Into valokuvaamiseen on jälleen syttynyt. Filmin muodossa.
Loistava tapa aloittaa viikko,
väsyttävät maanantaiaamut on hyvä viettää pimiössä.
Digikameran laturin löytymisen myötä saan tänne jopa parempi laatuisia kuvia.
Sekä filmin kehityttyä kunnon mustavalkokuvia.
Muuto näyttää lupaavalta. Lattia näkyy, eteisestä mahtuu kulkemaan yläkertaan, rappusten laatikot ova hävinneet, terassi on tyhjä tavaroista ja ikkunoita koristaa verhot.
Enää puuttuvat yläkerran kunnostaminen ja yleinen järjestely.
Saisinko lopulta rauhan ja muutto olisi valmis.
Käväisin tänään teatterin harjoituksissa ja huvikseni osallistuin monologin kirjoittamiseen.
Kuuntele musiikkia ja anna mielenvirrata.
Kynä paperille ja aloita kirjoittaminen.
Oli virkistävää kirjoitella suoraan tajunnanvirrasta,
mitä tulee mieleen tästä musiikista?
We have the system, we fuck the system.
Erakko, oma valinta vaiko yhteisön pakotus?
Pilaanko kaiken vapaaehtoisesti, vai pilaanko mitään?
Sivellin juoksee valkoplankolla paperilla ilman mitään odotusta.
Värit vaihtuvat tunteen mukaan ja kaikki tuntuu täydelliseltä.
We have the system.
Pyörremyrsky alkaa kulua puhki, siirtyy siveltimen liikkeestä paperille,
pois mieestä.
On rauha.
We have the system.
Mielikuva abstraktista todellisuudesta saa ääriviivansa. Mielen todellisuus värittää kaiken ääriviivojen ulkopuolelta.
We have the system.
Sivellin kaapaisee paskaa paperille. Se leviää.
Paskaa.
Kritiikkinä paskaa. Suutun.
Viha nousee, yhteisö pakottaa värin ääriviivojen sisäpuolelle.
We fuck the system.
Värit eivät soinnu keskenään.
Revin väriympyrän ja syön sen.
Suljen korvani, en kuuntele ketään.
We fuck the system.
Teos ei tunnu omalta. Vihaan sitä.
Sekoitan uudet väri. Niistä ei synny mitään.
Teollisen harmaata.
We Fuck the system.
Tuska siirtyy käsien vapinasta ylös.
Ylös mieleen. Sulkee oven perässään.
Aiheuttaa kaaosta ja paniikkia.
Suljen silmäni ja korvani.
Luotto häviää.
Jyrääkö teollinenharmaa, vai onko jossain mielenlaatikon syövereissä pölyä.
Pölyä, joka nousee ja kutittaa silmiä.
Pakko pyyhkiä pöly pois ja avata silmät uudelleen ja nähdä kaikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti