Sota alkoi odotettua aikaisemmin ja nopeammin.
Se pääsi yllättämään.
Aluksi taustajoukkoja oli apuna.
Sotajoukot kuitenkin haavoittuivat heti alku metreillä.
Ensimmäinen sotasankari maassa.
Tuska.
Epätoivo.
Itku.
Enkö voitakkaan?
Enkö olekkaan voittamaton?
Monen teepannullisen voimin koitettiin nousta sotahevosen selkään ja lähestyä vihollista viekkaasti takakautta.
Ranskan sotajoukot apuna.
Ranskalaisiaviivoja sinkoili sinne tänne,
mutta vihollinen oli liian viekas.
Kaksi haavoittunutta sotilasta!
Lopulta pyydettiin apua ruttulandiasta.
Työ jatkui ja jatkui.
Kahdeksan tuntia.
Olo tuntui Mufasalta.
Onneksi kissat saivat pääsiäisensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti