Autiotalo ja grilli

 Viikko sitten maanantaina presentaation kunniaksi ostetut ruusut on pysyny

 kauniina vielä tähän päiväänkin.

 Tän päivän pituus on tuntunu ylipitkältä. Tuntuu kui siinä olis kolme jaksoa.

Aamulla olin vielä asentoitunu tekemään töitä teatterilla pitkän päivän.

Työmatkalla tietenkin kävin vähä istumassa ikkunapöydässä ja miettimässä, kirjoittelemassa erilaisia tarinoita kahdesta erilaisesta tilanteesta: marsuilusta sekä 'kuin peura ajovaloissa' - näistä tarinoista pystyy lukemaan sitten myöhemmin lisää, kunnes saan tämän suuren ja loistavan tutkielman valmiiksi ja sehän vaatii toisen hetken ikkunapöydässä.
Kahvireissulla kävin myös ostamassa kahta erilaista kartokia, tussin ja liimaa. Eli kutsukorttien teko on virallisesti aloitettu. Ja vielä hyvissäajoin. Miulla on jopa viikko aikaa tehä näitä kutsuja. Ehkä oon sittekin oppinu jotai tästä viimetingassa- teemasta.

Teatterilla hypittiinkin pitkästä aikaa varjojen maailmassa.Viimeisimmästä valojen rakennuksesta on melkei puolvuotta. Tuntupas oudolta hypätä editointiohjelmien takanta miettimään oikeita varjojen kulmia, kalvojen sävyeroja ja linjojen numerointia.

Ja sitten yhtäkkiä työpäivä oliki ohi. Luulin aluks, että onpas nopeasti menny päivä mut eihän myö loppujenlopuks oltukkaa paikalla ku reilu kaks tunti. No vappuloma alkokin päivää aikasemmin. Päivän ensimmäinen osa oli kirjoitettu.

Kotimatkalla huomasin meijän kotikadulla jotain uutta.

Halkeama. Edellisille roudan tekemille kuopillekkaan oo tehty vielä mitään ja nyt tiellä komeilee kohtalaisen iso ja syvä halkeama. Pitää painaa tää muistiin enneku lähtee pyörällä liikkumaan.

Päivällä ahkeroitiin kutsukorttien parissa. Kissat autto todella paljon roskien levittämisessä ympäri taloa.

Liima loppu kesken ja saatiin noin puolet kutsuista valmiiksi. Tekemisen puutteessa lähdin siivoamaan takaterassia. Onpahan mukavampi alottaa grillikausi.

Siinä tasannetta lakastessa huomasin kuinka karu meijän takapiha on näin heti lumien sulattua pois. Kesän viimeset pitkät heinät on elottomia ja takertuneet portaisiin. Pensaisiin ja puihin ei ole tullu vielä minkään näköstä lehden alkua. Aidasta on rapissu maalipois. Eikä kukan kukkaa missään. Eikä värejä. Takaapäin meijän talo näytti ihan autiotalolta. Joten mikä olisikaan parempi päivä ottaa mustavalkokuvia.

Takapihalla hetken myllättyä päätinkin lähteä kameran kanssa pienelle kävelyretkelle. 

Oli hienoa tajuta asuvansa tämmösessä ympäristössä missä voit olla kosken rantakivetyksellä melkein kotiovi näkösällä ja samalla kuitenkin viidentoista minuutin kävelymatkan päästä keskustasta.

Metsäretki oli päivän toinen osa. Jalat kipeenä kaikesta rämpimisestä ja portaitten kävelemisestä kolmasosa vaihtukin ihan lennossa. Kotiovelle päästyä ehin vaihtamaan kengät niin lähettiinki kauppaan ja sitä kautta päästiikin kavereille avaamaan grillikautta.

Ainut mitä jäin kaipaamaan oli halloumjuusto. Onneks sitä saapi huomenna grillattua kun pyyhitään pölyt omasta pikku grillistämme ja toivotamme hänelle hyvän paluun uuteen kesään. 

Huomenna on vappu ja kesä virallisesti saanut luvan aloittaa kesäkauden.