maanantai 18. maaliskuuta 2013

Vivaldi Winter

Kaksi leipää paahtimeen.
Yksi c-vitaamini poreilemaan vesilasiin.
Vasen kenkä jalkaan, sitten oikea.
Vasen hiha ensin, sitten oikea.

Oven edessä etsin avainta.
Ensin taskuista, jonka jälkeen kaadan laukkuni ympäri jäiselle pihalle.
Avain tippuu laukusta viimeisenä.
Asetan nimelläni varustetun kellokortin paikoilleen.
Nousen 24 porrasta.
Hapuilen pimeässä seiniä ja etsin tietä lavalle.
Painan valokatkaisijaa ja saan itselleni valoa.

 Riisun huivin.
Riisun takin ja kengät.
Käännän seinässä olevaa avainta.
Koneet käynnistyvät.
Alkaa hurina ja pieni napsuna kaijuttimista.
 Kiipeän aitiooni, poistan pölysuojan ja kuuntelen moonlight sonatan.

Kampaamon hyllyltä nostan vaaleanvihreän laatikon jonka kylkeen on teipattu sana 'mikit'.
 Vaihdan viiteen lähettimeen uudet patterit esitystä varten.

Napsutan sinisen vedenkeittimen päälle.
Kurkotan ylähyllyltä sokeripalan.
 Avaan lehden.
Luen otsikot.
Nousen ja laitan vedenkeittimen uudestaan päälle, eihän se kokaan käynnisty ensimmäisellä yrittämällä.
Minuutin kuluttua kaadan kiehuvan veden kuppiini.
Teepussi jää kellumaan pinnalle.
Upotan sen pienellä lusikallani pohjaan minne se jää.

Luen ensimmäisen lehden.
Vaihto.
Ensimmäinen näyttelijä astuu lämpiöön ja keittää kahvia.
Luen toisen lehden.

Puolituntia esityksen alkuun.
Kiipeän aitioon
Odotan.

Kohtaus 7,
moonlight sonata,
puolituntia mennyt ja toiset vielä edessä ennen väliaikaa.

Otan mukini ja oikaisen katsomon kautta lämpiöön.
Leikkaan palan porkkanakakkua.
Viisitoistaminuuttia ja kiipeän takaisin aitioon.
Kongi soi ja esitys jatkukoon.

Viimeinen sointu. Valot pimenevät ja yleisö taputtaa.
Kiitosvalot nousevat ja näyttelijät kumartavat.
Haen takkini ja kenkäni.
Käännän seinässä olevaa avainta toiseen suuntaan ja koneet sammuvat.
Levitän pölysuojan ja toivotan hyvät yöt, huomenna nähdään.

Kävelen pakkasessa sillanyli, oikaisen voimalan läpi ja olen kotona.
Kissat tulevan vastaan.

 
 Ja nyt alkaa kolmen päivän vapaat.
Eilisen päivän pyhitin pelkästään olemiselle.
Käytiin makuunissa pitkästä aikaan.
Tehtiin hyvää ruokaa.




Lauri löysi miulle uskomattoman hyvän leffan.


Komediaa.
Mitä muuta voi odottaa
Jack Black
Owen Wilson
Steve Martin.

Ootettiin komediasähläystä.
Luultavasti suomennettu nimi huijasi, posketonta bongausta.
(The Big Year)
 ja odotukset oli jo valmiiks korkeella.
Mutta mitäs myö sitten katotaankaan 96 minuuttia?
Lintujen bongausta.
Tai se nyt olijo valmiina tiedossa, mutta ootettiin että se olis puettu siihen komediasähläykseen koko elokuva.
Ei.
Katottiin lintuja.

Onneks sentää oli muitaki loistavia elokuvai, ettei tää jääny ainoaksi.

Nyt laitan hieman Vivaldia ja igor stravinskyn rite of springin soimaan ja koitan saaha jotai hyödyllistä aikasiks.
Jos sitä vaikka haluais sen kolmevuotta havitellun paperin käteen 1.kesäkuuta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti