On tavallinen talviaamu.
Herään ensimmäisenä.
Ikkunalaudalta nappaan matkaan lempi villatakin.
Ripustan villatakin päälleni samalla kun kävelen varovasti, ettei lattia narahda.
Sytytän olohuoneeseen kynttilät, sukellan viltin alle uusimman cosmopolitanin kanssa.
Aamun kuluessa mietin meidän olohuoneratkaisua.
Oikeastaan olen tyytyväinen, ettei omatahtoni mennyt läpi muuttoa tehdessä.
(Ja tätähän en koskaan ääneen myönnä)
On mukavaa kun on huone johon voi oikeasti tulla rauhoittumaan.
Ei mitään muuta elektroniikkaa kuin radio.
Iso kirjahylly, sohva ja kirjotuspöytä.
Tätä miettiessä ensimmäinen karvapallo tulee silmiään siristellen vierelleni.
Maukaisee ja kömpii syliini nukkumaan.
Enää ei ole kipeä flunssainen olo.
Töihin pitäisi mennä illalla tuurauskeikalle.
Seuraajaspotin varteen.
Toissapäivänä ei olisi voinut miettiäkkään töihin lähtöä.
Silloin parasystävä oli Bafucin.
Ja myös finrexin.
Ja myös kuumemittari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti