Pihlajakettu

Viimeiset viikot on kulunu kettukarkkipöllyssä.

Karkkipapereita löytyy taskuista, pöydiltä ja laukuista.

Ja täähän tarkottaa sitä, että yleisölliset esitykset ovat lähellä.

Kolme kuukautta ja yksi päivä.

Kesäkuuhun.

Kevätaurinko on alottanu jo lämmittämää.

Paljo mukavampi kävellä töihi kun aurinko paistaa.

Sain jopa siivottua ja siirrettyä työpisteenikin ennen ensi-iltaa.

Miut ajettiin nurkkaa.

Eilen vietettiin ensi-iltaa.

Pitkästä aikaan moneen vuoteen tuli kunnon ensi-ilta jännitysodotuslevottomuus.

Viimeeks tällästä oli kun olin ite lavalla.

Heräsin aikasi vaikka olis saanu nukkua pitkään. Yritin siivota ajankuluksi, mutta päädyinki kuuntelemaan vanhoja levyjä olohuoneen lattialle. Pitkän paikallaolon jälkeen alko ympyrää ravaaminen. Aamu kymmenestä puoleen neljään ympyrää ravaamista hyvin levottomana.

Ensi-iltaa edeltävänä iltanakin oli mielenkiintoisempaa tuijotella kissojen kanssa ikkunalaudalla täysikuuta.

Kirkas pakkasyö. Muissa taloissa ei ollenkaan valoja. Taivaalla möllöttää kirkas kokonainen kuu, jossa näkyy selvästi jokainen kraateri kuoppa.

Puista tippuu hiljalleen lumihilettä minkä kuun valo saa kimaltelemaan.

Mie makaan sängyllä ja tuijotan ulos.

Miulle vilkuttaa tähti.

Tuikkii kirkaasti ja vaihtaa väriä

Kissa istuu ikkunalaudalla täysin paikallaan ja tuijottaa kuuta.

Omalla tavallaan hiukan taijanomane tunne.

 

Näytös oli jännää. Iha erilaine tempo ja näyttelijät teki loistavia suorituksia. Ihanku olis eri tekstiä seurannu.

Jee, tuntuupas mukavalta ku on ahertanu viimesen kuukauden pitkää päivää ja nyt saatii työ päätöksee ja lavalle yleisön kateltavaks. Voi hyvällä omatunnolla vietellä näytösten välisiä vapaapäiviä. Jos sitä osaa olla vaan enää. 

Sain myös ensimmäisen suunnittelija kukkakimppuni.

!

Minkä kissa on ehtinyt kaataa jo lähemmäs viitisen kertaa. Huoh.