Johdattanut

Matka.
 Metri, metrejä, kilometrejä,  kaupunkeja, maita.
Matka menneisyyteen, matka tulevaan.

Oma matka, matkansa päättäneeseen.

On hurjaa miten joitain, eläviä, elottomia, ihmisiä, esineitä tai tässä tapauksessa laiva
vain hylätään.
On nähtävissä pitkät käytävät ja hienot hytit. Nyt kuitenkin vain muisto menneestä.
Rikottu keulabaari ja miljoonat lasinsirpaleet, toisivatko ne onnea?
Ei tarvitse kuin sulkea silmänsä niin näkee kauniin aurinkokannen ja kädessä viinilasin. Kesätuuli puhaltaisi kasvoille ja heiluttaisi hiuksia. Nyt korviin kantautuu aavemainen laivan narina ja laiva kallistuu taas hiukan enemmän vedenpinnan alle.
Aika oli hhidastunut ja laivan matka lopussa. Oma matkani jatkui samalla, kun jalat osuivat laiturille.

Puuvuoristoradan tuoksu, jännitys, pitkä matka jonon hänniltä. Hetken hurmos ja uudestaan.
Oma matkani oli kirinyt paljon noista hetkistä tähän päivään. Jono oli pitkä, hyvin pitkä. Huono olo ja päätä särkee. Hetken hurmos ja lepotauko. Matka kotiin ja lepoa.

Ensi-ilta päivän jännitys ja levottomuus ennen kesäteatterin lavalle nousua. Puuteri aivastutti ja hiuslakka kovetti koppuraksi hiukset. Lavasteista kurkkiminen, kuinka ppaljon on yleisöä? Onko rekvisiitta paikoillaan ja onko mikki päällä? Matkani on johdattanut minut katsomoon vihkon ja kynän kanssa. Esityksen edetessä kirjoitan ja analysoin näkemääni.