Lattialle kannettiin iso kori täynnä hattuja, kaulahuiveja, isoja villaisiatumppuja sekä kulahtaneita nahkarukkasia. Paikalle ryntää ihmisröykkiö, innoissaan painaen jokaista hattua vuorotellen päähänsä.
Identiteetit vaihtuvat silmänräpäyksessä, aina uuden hatun myötä.
Tavallinen työpäivä. Sellasia hahmoja tänään, huomenna onkin jo uuet.
Tänää oon seurannu pelkästään kuuden ihmisen työskentelyä ja heidän vuorovaikutusta toistensa kanssa.
Osa onnistuu sekä jotkut epäonnistuvat täysin. Ainakin näin ulkopuolisin silmin nähden.
On hiljanen käveri joa hoitaa omat asiansa ja tarkkailee muita. Sekä porukan vanhin ketä kunnioitettaan. Porukan pelle, naurattaja, tunnelman keventäjä.
Ryhmän realisti.
Sekä hän jota kukaan ei ota tosissaan. Ketä kukaan ei jaksaisi kuunnella ja vaikka kukaan ei kuuntelisi eipä se tuota kaveria edes haittaisi.
Periaatteessa mie vaan istun koko päivän, mutta loppujenlopuks oon aina todella väsyny.
Siun pitää huomioida aivan kaikki mitä muut tekee, että sie pysyt itse kärryillä sekä pystyt tekemään oman työn.
Eli tupla työ.
Miten muut tekee oman työnsä niin sen jälkeen tiiät miten teet oman työn.
Kissat on vaativia otuksia.
Kuinka hyö tekee kaikkensa, jos haluavat ruokaa.
Kuinka hyö tulee lempiohjelman aikana telkkarin eteen, maukuu niin kauan että saavat huomioita.
Jos lopettaa keskenkaiken silityksen saa kokea mitä tuimimman katseen. Vaadin lisää.
Miksen minä nyt, tälläsekunnilla pääse tuon suljetun oven toisellepuolelle.
Tai kun siulla on kiire ja etsit housuja, löydät ne makuuhuoneen sängyltä. Kissa makaa housujesi päällä sellainen ilme naamallaan, että uskallappas ottaa nää tarvitsemasi housut just nyt miun alta.
Onneks kuitenkin kaikki tuo vaatiminen ja kiukkuuminen palkitaan.
On mukava herätä aamulla tai melkein aina siihen kuinka kissa purisee vieressä.
On mukava kun kissa pomppaa syliin ja nukahtaa siihen.
On mukavaa kun kissa tulee lohduttamaan jos on suru.
On mukavaa tulla kotiin kun pieni maukuja on ovella vastassa.
On mukavaa kun kissa nukkuu tuossa vieressä kehräten kun kirjoitan tätä tekstiä.
Katoin tossa toissapäivänä animaation Rio.
Miulle tuli todella kova ikävä.
Eikä tullu unikaan ihan normaalisti.
Vaikkakin hyvä animaatio olikin.
Muttakun miullakin on ollu tuommonen hetki niikun kuvassa.
Ei ole enää.
Joten ikävähän siinä tuli.
Miun pieni poika.
Miun oma ikävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti