Kaksi vuotta

Aamu alkaa S:llä

Sunnuntai.

Eiku maanantai,

vaiko sunnuntai?

Ensimmäistä kertaa maanantai vapaapäivä hämää näin pahasti.

Koko päivän ollu tosi hämyolo.

Tuntunu viikon vapaapäivältä eikä vapaapäivältä.

Hämyolosta huolimatta sai tehtyäki jotai.

 Olin varautunu jo edellisenä päivänä siihen,

että siivoan koko talon ja yhden kirjoitupöydän laatikkoja myöten.

Herättyä valmistauduin koitokseen juomalla pannullisen teetä.

Virittäydyin 'asioidenhoitamisoloon' soittamalla itselleni 

lääkäriajan. Joka ei ole helppoa, koska viereisen paikkakunnan

ajanvaraajat eivät oikein tykkää hoitaa miun asioita sitten ollenkaa.

Sekä koitin varata nuorimmalle kisulle tehosterokotusaikaa, muttei 

sieltäkään miulle haluttu vastata. 

No huomenna sitten.

Viimeisen aamuhömppäohjelman jälkeen, joka muuten

oli 'villieläintarhassa' sammutin telkkarin ja suunnistin askeleeni kohti

keittiötä.

Siivous aloitetaan tiskeistä.

Seuraava etappi oli kirjoituspöydän tyhjentäminen.

Miten ihmeessä kahteen pieneen kaposeen kaappiin saa 

mahtumaan näin paljon tavaraa- oli ajatukseni

ku olin levittänyt kaiken sen sisällön lattialle.

Tavaroita selatessa käteen eksyi pieni värikäs kirjanen.

Sitä selatessa huomasin kirjan olevan tyhjä.

Paitsi keskellä oli yksi pieni kirjoituspätkä.

päivämääräksi oli laitettu 22.marraskuuta 2010

Eli melkein kolmevuotta sitten melkein päivämäärälleen.

Sitä lukiessa huomasi kuinka paljon kaikki on vain yksinkertasesti muuttunut .

Tällähetkellä kolme vuotta merkitsee todella paljon.

Kirjasessa luki näin

" Väsynyt aamu avartui hänelle kellon soidessa 6.55

Kylmää lattianpintaa tallustaessa hän suuntasi päivän ensiaskeleensa kohti tuota aamujen ilonpilkahdusta. Kahvinkeitintä. 7.30 hän istuutui sohvanreunalle huomaten pöydällä olevan mukin. Kahvimukin. Käsillään hän tarttui siihen odottaen lämmintä kosketusta, mutta harmiksi se olikin kylmä.  Siitä huolimatta hän nosti kylmän kahvimukin huulilleen ja maistoi. Pettyi huomaten, että se oli aivan kylmää eikä edes haaleaa.

8.00 Vaaka 23.9-23.10 Pikkujouluaika on ovella ja edustustilaisuuksia riittää. Tapaat jossain erään mielenkiintoisen henkilön, jolla saattaa olla kanssasi paljon yhteistä.

8.17 Hän veti ensimmäiseksi oikean kengän jalkaansa. Viimeisenä takki. Neljästä napista hän napitti kolme.

Käveli vielä viimeisen kerran keittiöön ja katsoi lämpömittariin. -8 kylmätväreetkulkivat selkää pitkin. Ajatus pakkasessa kävelemisestä inhotti. 

8.37 Edessä näkyi silta. Jäinen silta. Hän astui varovaisesti askeleen eteenpäin. Ei ongelmia. Kengät tuntuivat pitävän jäisellä pinnalla. Askel eteenpäin ja tuntui kuinka maha alkoi hiljaa nousemaan ylöspäin kohti kurkkua. Hän katsoi ympärilleen ja hetkihetkeltä tilanne valastui hänelle. Maailma oli ylösalaisin. 

Päässä tuntui painetta. Jaloista hävisi ruumiin oma paino, mutta silti ne pysyivät tiukasti kiinni tien jäisessä pinnassa.  Lumi satoi silti alaspäin tai siinä tilanteessa ylöspäin. Oli aivan hiljaista. Hän kuuli ainoastaan oman verenkohinan korvissaan. Ainut mikä liikkui oli lumi. Aika tuntui pysähtyvän. Päässä alkoi tuntua jo suurtapainetta. Huimasi, paniikki alkoi leviämään kehoon. Mitä tapahtuisi seuraavaksi? Mitä hän tekisi nyt? Hän päätti olla kerrankin rohkea. Nosti jalkansa ja astui askeleen eteenpäin. Maha tippui voimalla alaspäin irtautuen ruumiista. Maailma keinui. Kurkku kapeni, henki ei kulkenut. Eikä tiennyt oliko yö vai päivä. Silmiä alkoi polttaa. Ne sulivat hiljalleen pois jättäen silmäkuopat mustina paikoilleen. Lumi alkoi pyryttää. Se myrskysi kuin osoittaen mieltään. Hänen oli kylmä. Häntä oksetti. Ruokatorvea poltti. Maailma pimeni ja ilmestyi takaisin.

Peilistä takaisin tuijotti nuori nainen. Pienessä vessakopperossa kellertävässä valossa näytti kuinka jokainen varjo kasvoilla syventyi ja sai hänet näyttämään väsyneeltä. Hiukset kehystivät noita varjoisia kasvoja. Siinä omaa kuvajaistaan tuijottaessa hän tunsi kuinka kahvikupillinen virtasi hänen sisällään. Kello tuli puoli yksitoista. Hymy kasvoille ja hän poistui vessasta."

Onpas joskus ollu hauskaa olla hyvin dramaattinen.

Koska tuo nyt sattu olemaan tavallistakin tavalline koulupäivä. 

Siivouksesta siis selvittiin kunnialla läpi.

Yllätyksenä tuli, että tähän siivoukseen johon olin käynyt jo valmistautumaan edellisenä päivänä meni aikaa noin puolituntia. 

Siivouksen jälkeinen ongelma oli mitä tänään syötäisiin?

Jääkaappi ammotti tyhjyyttä.

Onko aivan pakko mennä kauppaan?

Siellä sataa ja on kylmä.

Pakko.

Puolessavälissä kirosin sitä ettei oo autoa käytössä.

Kuten myös senkin jälkeen kun olin päässy kaupasta vihdoin ja viimein pois painavan kauppakassin kanssa.

Vaiken kauppareissu ikinä. 

Piti ihan soittoapua käyttää.

Päätin vihdoin ja viimeis ostaa snapplen. Jokakerta kun kyseisessä kaupassa

 olin käyny ni tehny mieli tätä ostaa.

Ja sen arvosta se oliki. 

Tän vois korvata kaupan jokaisen energiajuoman tilalle.

Aamulla jos jois ni kyllä heräis.

Illemmalla Laurin palattua töistä toi hää kirjan minkä oli miule tilannu.

Potterin ensimmäisen osan englanniksi.

Käyn harjotuttamaa miun englantia.

Helppo alottaa tutusta kirjasta.

Ainaki alku tuntu lupaavalta, ymmärsin mitä tapahtuu.

Nyt How I met your mother.

Kiitos ja hyvää yötä.