Lattialla edessä odottaa avonainen toppapuku.
Se on punainen.
Sukellan nopeasti pukuun, jalat jäävät jumiin kumilenksuihin.
Vetoketjua ylös vedettäessä nostan leukani mahdollisimman ylös.
Viimeiseksi rukkaset käteen.
Juoksen rappusen alas ja sukellan ensimmäiseen lumipenkkaan, joka on syntynyt kolatessa.
Pyllähdän selälleni lumihankeen.
Katson kirkkaansinistä taivasta,
omenapuita joissa kimaltaa puuterilumi,
ylitseni lentäviä lintuja.
Heilutan käsiäni ja jalkojani.
Teen lumienkelin.
Ja toisen.
Ja kolmannen.
Tunti ehkä toinenkin vierähtää nopeasti.
Pompin rappuset ylös.
Eteisessä kuoriudun lumisesta ja märästä toppapuvusta.
Lumipaakkuiset rukkaset laitetaan patterin päälle kuivumaan.
Pienempänä saattoi hyvin telmiä ulkona kovassakin pakkasessa.
Nyt miulle riittää viien asteen pakkanen ja tuntuu kuinka varpaat muuttuvat mustiksi ja tippuvat irti.
Ulko-ovelta olen juossut autolle ja toisinpäin.
Aamut on kauheita kun kuvittelen, että selviän pelkässä hupparissa laittamaan auton lämpiämään.
Kylmä iskee jo eteisessä.
Tänään oli kuitenkin loistava ilma.
Pakknen.
Aurinko.
Selkeä sää.
Keräsin rohkeutta, sekä paksun pipon ja lapaset,
lähdin kävelylle.
Olkoon mikätahansa vuodenaika, sää, satoi tai paistoi
meidän 'takapiha' on yhtä kaunis.
Tuo luonnon eritavalla esille.
.
Sormia nipisteli, varpaita paleli ja otsa oli jäätä.
Jalat ei enää totellu joten oli pakko lähteä sisälle ihastelemaan ikkunan takaa tätä kauneutta.
Odotan kevätaurinkoa ja sen tuomaa lämpöä olohuoneeseen.
Päivän kruunasi mozzarella-pinaattisalaatti ja lämmin viltti sohvan nurkassa.
Neiti pahoitti mielensä kun kielsin häntä syömästä kukkaa.
Mökötystä ja juroa ilmetta kesti yllättävän pitkään.
Naapurin kissat kiusaa meijän kisuja.
Juttutuokiot saattaa venyä pitkiksi tuijotuskilpailuiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti