Koti-ikävä

Neljä esitystä jäljellä.

Noin öbaut kahdeksan tuntia vielä esitystä jäljellä.

Vasta tänään viidenneksi viimoisessa esityksessä tuli vihdoin tämä tuttuakin tutumpi olo, että tämä esitys on nyt taidettu jo nähdä.

Onneksi toinen näytelmä kipuaa jo lavalle, valloittaaksen yleisön ja näyttämön.

Tämänhetkiseen päivä rutiiniin on taas lisätty rakastettu editointi. 

Ehtihän siitä pitää lomaa jopa reilu viikon verran.

Torstaisessa eläinlääkärissä sai helpottua, ettei meijän karkuria vaivaa mikään vakava. Tassu ei ollut murtunut, vaikka sitä vähän pelättiin. Hampaat tallella ja nenä ehjänä.

Meillä hoidossa olevien kisujen kanssa sitä mellastettaisiin yöt ja päivät.

Miultakin unet vähissä, kun jo toista kertaa yökylässä oleva nuoriavuton kisu potee koti-ikäväänsä huutaen ja mouruten. VanhaaRouvaa taas ei meijän kisut siedä ollenkaan, pakko seurata joka paikkaan ja ahdistella selkä nurkkaan. 

koita siinä nukkua.

 Viime yökin meni osittain valvoessa, isäntää kotiin odotellessa.
Samalla tuli pohdittua muutosta.
Jospa pääsisi helpommalla järjestämällä koko kämppä uusiksi, kuin muuttamalla.
Vaikkakin entistä asuntoa tulikin samalla suurempaakin suurempi ikävä.
Eteisen lasista nurkausta, marjapuuron väristä jakajatilaa, olohuoneen ikkunalautaa, suurta keittiötä ja sen tuoksua.
Siispä tekemistä riittää, että tästäkin huoneistosta tulisi yhtä mukava.

Mistä saisi puisialavoja?
Entä kuinka paljon tiilet maksavat?
Vaiko saisiko niitä ihanvain jostain?
Haluan eroon pihlajanvärisistä hyllyköistä, lopullisesti!