perjantai 28. kesäkuuta 2013

Oma aurinko


Kesäukkonen jyrähtää ja salama iskeytyy monihaaraisena maahan. aivan samaa kuviota noudattavat puun juuristo, vesisuonet maan sisällä, Mississippin suisto sekä ihmisen verisuonisto. Kaikkien näiden luonnonmukaisten organismien muoto toistaa samanlaista kuvioita. Tällaisina ne synnyttävät yhdenmukaisuuden kaavan, paradigman. Ne ovat kehittyneet tarkoituksenmukaisiksi.
Luonnon spiraalit muistuttavat toisiaan - ne ovat samanlaisia niin pienessä kuin suuressakin mitttakaavassa. Ilmavirtaukset noudattavat maailmanlaajuisesti nousevia ja laskevia spiraaleja. Samoin tekevät valtamerten pyörteiset vesivirtaukset, simpukan sisärakenne ja lapaluun luusyiden kasvusuunnat.

 Yhdenmukainen kaava. Onko kaikki jo valmiiksi kirjoitettua kaavaa?
Onko ennalta määrättyä, että puu kasvaa siemenestä taimeksi ja taimesta suureksi jykeväksi puuksi.
Onko ennalta kirjoitettu, että juuri tuo puu takapihallani kaatuu. Katkeaa, lahoo. Tekee uuden taimen ja kasvaa isoksi jykeväksi puuksi. 

 
 Onko tämä jo valmiiksi päätetty, ettei työni suju koskaan ongelmitta?
Mitä jos kivasta tulee aina stressiä?
Onko sekin jo ennalta kirjoitettua yhdenmukaista kaavaa. Työtä ja mukavaa tekemistä ei voi yhdistää, tai voit mutta onkose enää kivaa?
Kuin puu joka katkesi pihalta. Odotan uutta taimea.


Onneksi lettuja ei voi koskaan yhdistää huonoon onneen.
Työt saavat jäädä omilleen, pärjätä ilman minua ja ratkaista omat ongelmansa.

Eri värit vaikuttavat meihin eritavoin. Punainen väri aktivoi ja piristää, se pitää meidät hereillä. Oranssi väri niin ikää aktivoi ja kohotta mieltä. Keltainen, valon väri, lisää keskittymiskykyä ja sillä on myös mieltä  piristävä vaikutus.

No ei ihmekkään jos ulkoisen lettukestien jälkeen oli parempi jatkaa aherrusta. 
Olinko siis valmiiksi tehnyt itselleni kaavan mielessäni?
Ahkeroin, syön lettuja ja ahkeroin vielä enemmän?

Auringon väriset letut saivat minut keskittymään. Lohi kohotti minun mielialaani ja älkiruuaksi punainen mansikkakeitto piristi minua ja herätti minut, kyllä kaikki vielä valmiiksi saadaan. 


Kesällä kaikki on yhtä väriä. 
Myös senkin takia, että saa melkein asua teatterissa. Ilonsurun, värien ja muotojen maailmassa.





Nyt menen ja kasvatan oman hienon ja jykevän puun, johon voin vielä kiivetä, kaapata auringosta väriä siveltimeeni ja maalata seinälle oman auringon.





 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti